Mitenköhän tämän aloittaisi... Tämä päätös ei missään nimessä ollut helppo, mutta se oli tehtävä; tämän blogin on aika jäädä historiaan. Tässä postauksessa kerron vähän niistä syistä, joiden pohjalta tämän päätöksen tein, jatkosuunnitelmistani ja viime aikojen kuulumisistani. Tämä tulee siis olemaan Salla's Journey -blogin viimeinen postaus. Aloin kirjoittamaan tätä blogia heinäkuussa 2017, eli aika lailla 2,5 vuotta sitten. Olin tuolloin vasta päässyt osastolta ja löytänyt motivaation kipinän parantua anoreksiasta. Blogin ensimmäinen vuosi keskittyikin lähes täysin omaan kipuilemiseeni syömishäiriön kanssa. Vähitellen blogin aihepiiri laajeni myös muihin aiheisiin, kuten mielenterveyteen yleensä, mutta myös matkusteluun, opiskeluun ja muihin elämäni osa-alueisiin. Anoreksiasta parantuminen pysyi kuitenkin edelleen keskiössä. Olen yrittänyt useaan otteeseen ottaa pientä välimatkaa syömishäiriöön liittyvien postausten kirjoittamiseen, mutta melko heikoin tuloksin. Tälle blogille
Olen pohtinut viime aikoina paljon omaa vointiani, elämääni ja identiteettiäni. Olen kysynyt itseltäni lukemattomia kertoja: ''Olenko tyytyväinen elämääni?'' Usein pohdittuani kysymystä olen vakuutellut itselleni, että tietysti olen. Minullahan on ihana perhe, ystäviä, koira, harrastuksia, koulussa menee hyvin. Enkä väitäkään, että elämässäni ei olisi jo nyt hyviä asioita tai että olisin koko ajan onneton. Silti joudun ikävä kyllä vastaamaan edellämainittuun kysymykseen, että en ole tyytyväinen elämääni. Tunnen oloni tietyllä tavalla kiittämättömäksi sanoessani näin, koska monella asiat ovat paljon huonommin. Silti olen tuntenut jo pidemmän aikaa, useita vuosia, oloni enimmäkseen jotenkin valjuksi. Kuin vain soljuisin päivästä toiseen ilman minkäänlaista tarttumapintaa elämääni. Tänään puhutaan siis elämänmuutoksista. Elämänmuutoksia on monenlaisia; olosuhteiden sanelemia tai omavalintaisia, myönteisiä tai kielteisiä, odotettavissa olevia tai täysin yllättäviä. Yhteis