Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Kiitos

Elämäni on tällä hetkellä aika kiireistä, joten blogille ei enää ole tarpeeksi aikaa. Olette varmaan huomanneet, että postaustahti on ollut harvempi viime aikoina. Nyt on tullut siis aika laittaa blogi ainakin tauolle. En tiedä, että jatkanko blogin kirjoittamista tulvaisuudessa, sen saa aika näyttää. Jätän blogini tänne kaikkien luettavaksi. Jos et vielä seuraa instagramiani @salla_recovery , niin kannattaa seurata, jos kuulumiseni kiinnostavat jatkossa. Kiitos kaikille ihanille seuraajilleni, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida blogiini <3 Teistä on ollut iso apu ja olen ikuisesti kiitollinen! Tsemppiä kaikille syömishäiriön kanssa kamppaileville <3

Mun anoreksia mun kaverin näkökulmasta

Tähän alkuun, jos mietitte, niin Sale on mun lempinimi :D Ihan alussa mie en sinänsä huomannu et Salella ois syömishäiriö, koska ei se näkyny niin huomattavasti päälle päin tai niinkö ei miun silmään pistäny. Tottakai mie huomasin, että Sale oli laihtunu aika paljon, mutta miulle itelle se ei tuntunu niin isolta asialta, koska Salla on aina ollu tosi laiha, enkä mie kovin tarkkaan ollu aiemminkaa esimerkiks sen mahan kokoo tarkkaillu. Eli niinkö se, että tyylii liikkatunnilla näki et Sale on tosi laiha, ei vaikuttanu kovinkaa erikoiselta. Kai mie jotenkin aattelin, että ainahan se on ollu noin laiha ja ku ei Salla ikinä sillai puhunu laihuttamisesta vaa enemmänki kunnon kohentamisesta tai niinkö tämmösestä. Sit kuitenkin just ruokalassa alko näkyy semmosii merkkejä, mistä me yhessä muitten Salen kavereitten kaa puhuttiin. Varmaa huomionarvoisin puheenaihe oli meillä se, että Salla koko ajan oli puhelimella, muttei suostunu näyttää kellekkää mitä selas ja samalla piilotteli näyttöö.

Takapakit paranemisessa + kuulumisia

Pahoittelen suhteellisen pitkää hiljaisuutta blogissa! Taas on ollut kiireitä koeviikon takia ja energia on pitänyt kohdistaa muihin asioihin, kuin blogiin ja Instagramiin. Tänään ajattelin vähän puhua takapakeista / ''relapseista'' paranemisessa, kertoa vähän omia kokemuksiani aiheesta ja lisäksi vähän kuulumisia. Kun puhutaan syömishäiriön kaltaisista sairauksista, ei todellakaan voida määritellä täysin, että miten paranemisen tulisi edetä. Syömishäiriöt ovat monimutkaisia sairauksia, ja kuten monissa muissakin sairauksissa, hoito tulee suunnitella ihmiselle yksilöllisesti. Ennen kuin puhutaan sairauden henkisestä puolesta, täytyy muistuttaa, että henkisesti ei voi parantua, jos fyysinen terveys ei ole paremmalla tolalla. Ravitsemustilanne siis pitää saada kuntoon ja painoa nostaa. Siihen, mikä tahti on paras painon nostamiseen, en lähde ottamaan kantaa. Kaverini Hanna otti tämän kuvan :D Uskallan väittää, että kaikilla tulee joskus takapakkeja, kun puhutaan

Liikunta

Kerron tässä postauksessa vähän, että millaiset liikuntatottumukset mulla oli ennen sairautta, sairauden aikana ja nyt sairauden jälkeen. Annan myös vähän vinkkejä pakkoliikunnan selättämiseen ja muuhun liikuntaan liittyviin asioihin. Voisin ensin kertoa liikuntataustastani. Olen aina ollut aika liikunnallinen persoona ja kavereistani se ''sporttinen''. Jos nyt mitään pikkulapsiajan satujumppia, yms. ei lasketa, en ole kuitenkaan kovin monia lajeja varsinaisesti harrastanut. Aloitin ratsastuksen vajaa 7-vuotiaana ja se on minulle edelleen todella tärkeä harrastus. Harrastin myös koko alakoulun ajan voimistelua, olen kokeillut sekä telinevoimistelua että teamgymiä. Hyvin pitkään olen myös ''harrastanut'' koiran kanssa lenkkeilyä ja satunnaista juoksulenkkeilyä. Olen käynyt vuosien 2015-2017 talvella ohjatussa saliryhmässä, jossa opeteltiin eri liikkeiden tekniikkaa ja muuta sellaista. Ratsastus on aina ollut lähellä sydäntäni. Ratsastin ensimmäis

Älä sano näin anorektikolle...

Tämän postauksen aiheena on typerät kommentit, joita minulle on sanottu ruokaan, yms. liittyen. Kommentit eivät ole ''suoria lainauksia'' kyseisestä tilanteesta, mutta sisältö on sama. 1. ''Mä oon jo ihan täynnä, miten sä jaksat vielä syödä?'' Näitä kuulee yleensä silloin, kun ollaan jollakin porukalla ravintolassa syömässä. Tällaiset kommentit ei enää kauheasti vaikuta minuun, mutta ennen ne oli oikeasti pahoja kommentteja. Kun on juuri päässyt osastolta ja yrittää päästä sinuiksi isompien ruokamäärien kanssa, mulle tuli sellainen olo että olen/tulen lihavaksi kun syön niin paljon enemmän kuin muut. Muistakaa, että syömishäiriöstä parantuvan kuuluukin syödä enemmän kuin muiden, eikä syödyn ruuan määrä muutenkaan määrittele ihmisen arvoa! Nykyään olenkin näihin kommentteihin reagoinut vastakommentilla ''no voihan ihminen nyt syödä vaikka olisikin täynnä'', jne. 2. ''Miten sä taas oot syömässä?'' / ''Sal

Kysymyksiä ja vastauksia #2

1. Pelkoruuat, joista olet päässyt yli? Olen päässyt täysin yli lisättyä sokeria sisältävistä ruuista (esim. makujogurtit ja myslipatukat), joita pelkäsin ennen paljon. Pystyn nykyään syömään myös kaikenlaisia leipiä ilman huonoa omatuntoa. En pelkää enää kaikkia ''rasvaisia'' juttuja, kuten vaikka kastikkeita tai avocadoja. 2. Mitä sulle kuuluu tällä hetkellä? Mulle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää! Välillä on toki huonojakin päiviä/viikkoja, mutta pääasiassa uskallan jo elää ja syödä paljon rennommin. Vielä on tekemistä erilaisten pelkoruokien ja kaloreiden pelon kanssa, mutta kehonkuva on pääsääntöisesti ollut todella hyvä. 3. Kun kirjoitat esim. 3 dl puuroa, tarkoittaako se hiutaleiden määrää vai keitettyä puuroa? Keitettyä puuroa :) 4. Jätski vai suklaa? Vaikea kysymys :D Ehkä kuitenkin suklaa... Lempi jätski? Magnum Double Rasberry ja Classic Valkosuklaa-Salmiakki sekä B&J Lempiateria päivässä? Lounas. Triggeröikö sun kaverit sua iki

Ruokapäiväkirja #6

Lauantai 28.10.2017 Aamupala: n. 3 dl puuroa + n. 1 dl marjakiisseliä viipale paahtoleipää + margariinia + viipale juustoa + viipale kalkkunaleikkelettä lasi rasvatonta maitoa Lounas: n. 3 dl marjapuuroa 3 pientä karjalanpiirakkaa munavoilla lasi rasvatonta maitoa rivi suklaata (ei kuvassa) Välipala: banaani viipale unelmatorttua lasi vettä Päivällinen: n. 3 dl vietnamilaista kana-kasviskeittoa puolikas sämpylä + margariinia + viipale juustoa lasillinen ''mangolassia'' kermavaahdolla lasi maitoa Iltapala: puolikas sämpylä + margariini + juusto kreikkalaista mansikkajogurttia kiivi lasi maitoa Liikunta: n. 1,5 h reipasta kävelyä Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3 Seuraava postaus tulee olemaan Q&A-postaus. Vastaanotan kysymyksiä Instagramin directiin tai blogini kommenttiosioon tiistaihin klo 10 saakka. Jos esität kysymyksen postausta varten täällä blogin puolella, kirjoita

Pahinta syömishäiriössä...

Itse ainakin aloin laihduttamaan sen takia, koska ajattelin siten tulevani onnelliseksi. Ajattelin, että kun minulla olisi se ''täydellinen'' kroppa, olisin iloinen ja tyytyväinen itseeni. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan pienimmilläni olin myös onnettomampi ja vihasin itseäni enemmän kuin koskaan. Oli hirveää olla koko ajan surullinen ja mikä vielä pahempaa, ei tajuta että mistä se johtuu... Päivittäinen itseinho ja viha omaa vartaloa kohtaan oli hirveää! Kuitenkin hirveintä syömishäiriössä oli ehkä se, että muutuin ihmisenä. Olen aina ollut iloinen, empaattinen ja sosiaalinen ihminen, jolle mm. kaverit, eläimet ja liikunta on tärkeää. Kun sairastuin, minua ei enää kiinnostanut mitä kavereilleni kuului, enkä viettänyt juurikaan aikaa heidän kanssaan. Kotonakin olin syrjäytyneempi ja vietin enemmän aikaa yksin omassa huoneessani. Siellä suunnittelin seuraavan viikon ruokailuja sekä liikuntaohjelmaa, laskin kaloreita, tein läksyjä, treenasin ja velloin itseinhossa. Enne

Anoreksia ja kaverisuhteet

Olen aina ollut luonteeltani ujo, eli en kovin helposti tutustu uusiin ihmisiin. Kuitenkin kavereiden / perheen kanssa olen sosiaalinen ja seurallinen, sekä aika äänekäskin persoona. Minusta löytyy kuitenkin myös ''erakkopersoona'', eli tykkään viettää aikaa myös yksinkin. Minulla ei ole kauhean paljon kavereita, vaan muutama tosi hyvä ystävä ja pari ''ihan vaan'' kaveria. Ei se määrä, vaan laatu! Kun olin vasta alkanut sairastumaan, se ei vielä vaikuttanut kauheasti kaverisuhteisiini. Kun sairaus eteni, ruokailujen suunnittelu/toteuttaminen, liikunta ja itseinhossa vellominen veivät paljon aikaani. En enää halunnut nähdä kavereitani, koska olisin joutunut syömään jotain ''väärää'' (esim. normaali leipä, ''makujogurtti'', herkut, jne.). Keskityin vain itsekkäästi omiin tavoitteisiini laihtua. Kouluruokalassa en osallistunut keskusteluihin ja vapaa-ajalla näin kavereitani lähinnä, jos he tulivat kanssani juoksulenkille.

Kysymyksiä ja vastauksia

Tässä postauksessa vastailen teidän Instagramissa lähettämiin kysymyksiin! Olen saattanut yhdistellä likipitäen samaa tarkoittavia kysymyksiä, mutta toivon, että vastaan silti toivomallanne tavalla. 1. Miten sh on vaikuttanut sinun ja sisarustesi väleihin? Mikä sua on huonoina hetkinä auttanut jaksamaan?  Mulla on siis kaksi pikkusiskoa, toinen on 13-vuotias ja toinen 9-vuotias. Mun syömishäiriö ei ole kauheasti vaikuttanut väleihimme, vaikka siskoni siitä tietävätkin. Emme ole sairaudestani juuri puhuneet (perussuomalaiset :D). Siskoni eivät ehkä ihan niin paljon yritä tahallaan ärsyttää/loukata minua, niin kuin sisarukset joskus tekevät. Huonoina hetkinä minua on auttanut jaksamaan toivo paremmasta elämästä ja onnellisuudesta. Välillä se tuntui saavuttamattomalta ja mietin, että voinko enää koskaan olla onnellinen. Silti tsemppasin ja mietin myös, etten halua satuttaa läheisiäni enää yhtään enempää. Myös se, että jaksaisin taas liikkua ja tehdä minulle tärkeitä asioita, auttoi

Miksi parantua?

Heippa kaikille! Olette varmaan huomanneet, että blogi ei ole enää yhtä aktiivinen kuin ennen. Olen ajanpuutteen vuoksi päättänyt harventaa postaustahdin yhteen postaukseen viikossa. Myös ideat ovat meinanneet loppua, joten otan enemmän kuin mielelläni niitä vastaan tuolla kommenteissa! Tässä postauksessa kerron omasta näkökulmastani, että mitä hyvää paranemisesta on seurannut, ja mikä on motivoinut / motivoi minua parantumaan. Toivon, että tästä postauksesta olisi apua niille, joilla on ongelmia juurikin motivaation kanssa. Oma motivaatio paranemiseen on välttämätöntä niin fyysisen, mutta etenkin henkisen toipumisen kannalta. Otetaanpa esimerkki omasta elämästäni: Alimmassa painossani tiesin tasan tarkkaan, että kuinka vaarallisilla vesillä liikun, ja että olen sairas. Se ei kuitenkaan kiinnostanut minua, enkä halunnut parantua ''vain'' terveyden vuoksi. Osastolle joutumisen jälkeen sain vähitellen motivaatiota parantua, vaikka takapakkia on välillä tullutkin. Nyt

Ruokapäiväkirja #5

Tiistai 26.9.2017 Aamupala: n. 3 dl puuroa + n. 1 dl kiisseliä + n. 2 rkl proteiinijauhetta viipale ruisleipää + margariini+ juustoa + viipale leikkelettä lasi rasvatonta maitoa Välipala 1: myslipatukka Lounas: riisiä + broilerikastiketta puolikas sämpylä + margariini salaattia/kasviksia + 1 rkl salaatinkastiketta lasi rasvatonta maitoa Ylimääräistä: suklaapatukka Välipala 2: viipale paahtoleipää + margariini + juustoa n. 2 dl vaniljajogurttia banaani lasi kookosjuomaa Päivällinen: riisiä + lohta + jogurttikastiketta salaattia + öljyä viipale leipää + margariini + juusto lasi kookosjuomaa Iltapala: 1 dl mysliä + vaniljajogurttia kiivi lasi vettä Liikunta: yhteensä n. 50 min / 13 km pyöräilyä Pahoittelen hiljaisuutta blogin puolella. Minulla oli koeviikko, joten se vei paljon aikaani. Nyt palaan taas normaalin 2 postausta / viikko. Toivottavasti tykkäitte postauksesta <3

Kehopositiiisuus ja ulkonäköpaineet

En varmaankaan ole väärässä väittäessäni, että suurimmalla osalla syömishäiriöön sairastuneista sairastumiseen johtaa ja sitä ylläpitää juurikin ''kauniimman'' kehon / laihtumisen tavoittelu ja yleensäkin huono itsetunto sekä suoranainen viha omaa kehoa kohtaan. Niin myös minulla. Vaikka en ole vielä täysin terve, olen silti oppinut rakastamaan kehoani (tai ainakin hyväksymään sen) sellaisena kuin se on, suurimpana osana päivistä. Senpä takia halusinkin tehdä postauksen aiheesta ja antaa vinkkejä oman kehon rakastamiseen. Puhun myös yleisesti erilaisiin vartaloihin suhtautumisesta ja vähän omista mielipiteistäni. Kaikilla ihmisillä on joskus huonoja päiviä, mitä tulee itsevarmuuteen oman ulkonäön suhteen. Se on ihan normaalia. Mielestäni on kuitenkin hälyttävää, että kuinka moni suomalainenkin nuori kärsii ulkonäköpaineista ja jotenkin häpeää kehoaan. Itse en ole tavannut ainuttakaan omanikäistäni tyttöä, joka olisi täysin sinut itsensä kanssa. Aina ollaan valittamass

Ruokapäiväkirja #4 + myday #1

Tähän postaukseen olen liittänyt teidän toiveestanne myös vähän kuvia päivästäni. En kauhean paljon kuvia muistanut ottaa, mutta toivottavasti se ei haittaa! Keskiviikko 13.9.2017 Aamupala: n. 3 dl 4-viljan puuroa + n. 1 dl hilloja 1 viipale paahtoleipää + margariini + juusto + viipale kalkkunaleikkelettä kourallinen cashewpähkinöitä lasi rasvatonta maitoa Aamutoimien jälkeen lähdin pyöräilemään kouluun n. klo 7:25. Välipala 1: Elovena tumma suklaa -välipalakeksi Lounas: salaattia / kasviksia + salaatinkastiketta täysjyväpastaa + tonnikalakastiketta 1 viipale ruisleipää + margariini lasi rasvatonta maitoa Välipala 2: pieni kana-ananas-aurajuustopitsa omena 2,5 dl soija-suklaajuomaa Pääsin koulusta 15:45, minkä jälkeen menin kaupungille ostoksille. Olin kotona vähän ennen viittä. Päivällinen: täysjyväpastaa + kastiketta (purkkilihaa/nötköttiä ja kidneypapuja) salaattia + öljyä sämpylänpuolikas + mar

Sweet sixteen

Kuten otsikosta voi päätellä, täytin 7.9.2017 16 vuotta! Tuntuu tosi oudolta ja vähän haikealtakin olla jo näin ''vanha''. Syntymäpivieni kunniaksi kävimme edeltävänä viikonloppuna nepalilais-intialaisessa ravintolassa syömässä ja eilen kävimme sukulaisten kanssa kansainvälisillä suurmarkkinoilla, teatterissa ja syötiin ihania herkkuja. Olette varmaan huomanneet, että blogissa on ollut reilun viikon ''postaustauko'' enkä ole Instagramiinkaan postannut mitään nyt muutamaan päivään. Syynä tähän on yksinkertaisesti ollut kiire (koulu, hevonen, koiranpentu, yms.). Uskon, että tauko oli tarpeen myös inspiraationi ja motivaationi kannalta. Muistakaa, että oikeasti olen iloinen postausehdotuksista, koska välillä postausten keksiminen on haastavaa! Osa teistä varmaan huomasikin, että tein sen videopostauksen, mutta poistin sen koska en ollut siihen tyytyväinen. Olette toivoneet myös ruokapäiväkirja + päiväni kuvina -postausta. Se on tulossa ensi viikolla. Lu