Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Mun anorektiset tavat

Nyt aion kertoa teille, että millaisia tapoja anoreksia on tuonut elämääni, eli siis miten olen toteuttanut sairauttani. Luokittelen tavat niihin, mistä olen päässyt jo eroon, ja niihin, joita toteutan edelleen. En välttämättä muista kaikkia tapojani, mutta ei välitetä siitä :D Entiset tavat Kaloreiden laskeminen on varmasti monille syömishäiriöisille tuttua puuhaa. Määritin itselleni kalorirajan, mitä enempää en saanut syödä. Aluksi raja oli 2000, sitten 1700 ja lopulta 1400-1500 kcal päivässä. Yleensä söin päivittäin 1000-1500 kcal pahimpina anoreksia-aikoinani. Lopetin kaloreiden laskemisen osastolla, kun poistin kalorilaskimen kännykästäni. Ruokien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin on myös erittäin yleinen tapa syömishäiriöisten keskuudessa. Minulle kiellettyjä ruokia olivat mm. muu kuin gluteeniton leipä, makeat herkut, suolaiset herkut, roskaruoka ja lähes kaikki mikä sisälsi lisättyä sokeria. Pakkoliikunta on osalle syömishäiriöisistä tuttu tapa. Ensin käveli

Ruokapäiväkirja #1

Aloitan tällaisen ''postaussarjan'' nimeltään Ruokapäiväkirja. Postauksissa esittelen, mitä olen syönyt ja miten olen liikkunut yhden päivän aikana. Tarkoituksena on näyttää teille, miten syön ja pysyä vähän itsekin kartalla, että syönkö tarpeeksi. En tiedä, että lasketaanko tätä MinnieMaudiksi, mutta olen päättänyt alkaa noudattamaan tällaista ''suunnitelmaa'': tavoite syödä päivittäin vähintään 3000 kcal ei varsinaista urheilua, mutta esim. kouluun pyöräily ja koiran kanssa kävely sallittua unta joka yö mielellän 9, mutta vähintään 8 tuntia Vähän jännittää, että paino räjähtää käsiin tällä ruokavaliolla. Aion noudattaa kyseistä suunnitelmaa, kunnes menkkani palaavat. Mutta nyt ruokapäiväkirjaan: Torstai 27.7.2017 Aamupala: 3 dl kaurapuuroa + 1,5 dl aprikoosisosetta 1 viipale ohutta paahtoleipää + margariini + viipale savujuustoa Elovena Kinuski-Karpalo -välipalakeksi 2 dl rasvatonta maitoa Lounas: itsetehty pesto-

Kuulumisia ja pohdintaa

Ajattelin kertoa hieman kuulumisia viime päiviltä ja hieman pohdintaa erääseen asiaan liittyen. Olen siis vieläkin mummolassa, mutta lähdemme lauantaina takaisin kotiin. Ensin huonot uutiset: 17-vuotias kissamme Sara (aka Sartsu) joudutaan ehkä lopettamaan pian. Isäni lähti sunnuntaina Sartsun ja pikkusiskoni kanssa takaisin kotiin. Maanantaina iskä vei Sartsun eläinlääkärille, missä sille tehtiin yleistutkimus ja verikokeita. Kävi ilmi, että Sartsu sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Sairauden vakavuudesta ei vielä tiedetä paljoa, joten Sartsu käy perjantaina vielä munuaisten ultrassa ja sen virtsanäyte tutkitaan. Näiden tutkimusten avulla munuaisten kunnosta saadaan enemmän tietoa, minkä pohjalta Sartsun kohtalo sitten päätetään. On vaikea kuvitella, että Sartsua ei olisi enää, koska en ole ikinä elänyt ilman sitä. En kuitenkaan tällä hetkellä ole erityisen surullinen, koska olen tiennyt jonkin olevan pielessä jo viikkojen ajan (olen itkenyt jo etukäteenkin), eikä lopetus ole vi

Mun tulevaisuudensuunnitelmia

Erään lukijan toiveesta ajattelin tänään puhua vähän mun tulevaisuudensuunnitelmista. Aion kertoa sekä lähitulevaisuuteen että kauemas sijoittuvista suunnitelmistani ja haaveistani. Siirryn opiskelemaan lukioon 9.8.2017. Suunnitelmissa olisi opiskella lukiossa hyvin arvosanoin, mutta samalla kuitenkin nauttia elämästä, eli löytää se kultainen keskitie työnteon ja huvittelun välillä. Minulla meni 9.luokka aika överiksi koulunkäynnin osalta. Vapaa-aika kului opiskelun parissa, enkä enää sen jälkeen jaksanut/ehtinyt nähdä kavereita kovin usein. Senpä takia suunnitelmissa olisi käydä lukio 3,5 tai 4 vuoteen, jotta ei tulisi niin paljon stressiä ja olisi enemmän vapaa-aikaa. Aion kirjoittaa näillä näkymin ainakin äidinkielen, englannin, biologian, kemian, fysiikan ja pitkän matikan. Minulla on lähitulevaisuuden suunnitelmia myös koulun ulkopuolelta. Kummitätini hevonen Repe tulee luokseni hoitoon kuukaudeksi. Se asuu läheisellä ravitallilla, missä on majaillut ennenkin. Aion käydä talli

Pelko

Pelko on tunne, jonka kaikki ihmiset joutuvat varmasti kokemaan useaankin kertaan elämässään. Pelko voi olla aiheellinen tai turha, pieni tai suuri, hyödyllinen tai haitallinen. Olennaista ei ole se, että pelkää, vaan se, mitä pelko saa sinut tekemään. Tänään haluan puhua mun peloista ja siitä, miten olen ne voittanut. Lapsena pelkäsin monia asioita: joulupukkia, pimeää, painajaisia, mörköjä sängyn alla, oksennustautia ja sitä, että joutuisin eroon vanhemmistani. Silloin pelot eivät vaikuttaneet elämääni pitkiä aikoja kerrallaan. Oli iltoja, jolloin sängynalusmöröt pelottivat ja iltoja, jolloin ne eivät pelottaneet. Lapsena minulla oli monia lieviä pelkoja, jotka ovat häipyneet vuosien varrella. Eli ei, en pelkää joulupukkia enää :D Loka-marraskuussa 2016 olin aika kipeä jonkin aikaa. Oloni oli väsynyt, imusolmukkeeni turposivat (=pitkittynyt flunssa) ja samaan aikaan aloin kärsiä myös vatsan turvotuksesta. Aloin pelätä, että olen sairastunut syöpään. Huolestuneisuuteni kasvoi

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Minun tarinani

Ajattelin, että tarina minusta ja syistä tämän blogin perustamiseen olisi oikein mainio ensimmäinen postaus. Olen siis Salla, vuonna 2001 syntynyt tyttö Lapista.  Minulle diagnosoitiin huhtikuussa 2017 anoreksia ollessani lasten sisätautien osastolla. Voitte lukea lisää minusta omalta sivultani :) Syömishäiriöni on syy tämän blogin perustamiselle. Minulla oli ennen tätä blogia Murusia onnesta- nimellä kulkeva blogi samasta aiheesta. Halusin kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä uuden blogin parissa, koska osa vanhan blogini postauksista on kohtuullisen synkkää luettavaa. Myös muita syitä oli vanhan blogini ''hylkäämiselle'', mutta ne eivät ole erityisen mielenkiintoisia syitä :D Olen päässyt jo normaalipainon puolelle (mutta en omaan hyvinvointipainooni!), enkä muutenkaan ole enää syvällä anoreksian maailmassa. Senpä takia tässä blogissa aion kertoa matkastani kohti rennonpaa syömistä, omaa hyvivointipainoa, oman kehon rakastamista sekä hyvää itsetuntoa. Ehkä saatan