Siirry pääsisältöön

Kuulumisia ja pohdintaa

Ajattelin kertoa hieman kuulumisia viime päiviltä ja hieman pohdintaa erääseen asiaan liittyen. Olen siis vieläkin mummolassa, mutta lähdemme lauantaina takaisin kotiin.

Ensin huonot uutiset: 17-vuotias kissamme Sara (aka Sartsu) joudutaan ehkä lopettamaan pian. Isäni lähti sunnuntaina Sartsun ja pikkusiskoni kanssa takaisin kotiin. Maanantaina iskä vei Sartsun eläinlääkärille, missä sille tehtiin yleistutkimus ja verikokeita. Kävi ilmi, että Sartsu sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Sairauden vakavuudesta ei vielä tiedetä paljoa, joten Sartsu käy perjantaina vielä munuaisten ultrassa ja sen virtsanäyte tutkitaan. Näiden tutkimusten avulla munuaisten kunnosta saadaan enemmän tietoa, minkä pohjalta Sartsun kohtalo sitten päätetään. On vaikea kuvitella, että Sartsua ei olisi enää, koska en ole ikinä elänyt ilman sitä. En kuitenkaan tällä hetkellä ole erityisen surullinen, koska olen tiennyt jonkin olevan pielessä jo viikkojen ajan (olen itkenyt jo etukäteenkin), eikä lopetus ole vielä varmaa.

Menimme tänään mummolan läheiselle hiekkarannalle, koska oli niin hyvä ilma. Söimme siellä ensin kevyen lounaan, eli sämpylä täytettynä levitteellä, juustolla, kylmäsavuhirvellä ja salaatilla + jälkiruuaksi kirsikoita. Välipalaksi söin rannalla suolakeksejä, sipiä + dippiä, muumikeksejä ja välipalakeksin. Ajoittain minua ahdisti, kun söin niin ''paljon'' epäterveellistä ruokaa, mutta se helpotti. Ajattelin, ettei kukaan yhdestä ''mättöpäivästä'' liho, ja tarvitsen paljon energiaa, jotta kuukautiseni palaisivat.


Rannan jälkeen menimme hakemaan pitsaa päivälliseksi. Otin pitsan, jossa oli tonnikalaa, ananasta ja sipulia. Söin siitä puolet, minkä jälkeen söin muutaman karkin. Koska tänään on enoni ja tämän vaimon hääpäivä, on tänään vielä kakunsyöntiä edessä. Oikea #recoverywin -päivä siis!


Olen miettinyt, että pitäisikö minun aloittaa MinnieMaud-metodin noudattaminen. Siinä houkuttelee syömisen rentous, nopea painon normalisoituminen (=kuukautisten paluu, ehkä?), yhteisöllisyys ja pelkoruokien kohtaaminen. Toisaalta metodin mukaan liikunta on kiellettyä, enkä todellakaan liikunnallisena ihmisenä haluaisi olla niin toimettomana. Lisäksi liikuntani on suurimmaksi koirien kanssa kävelyä, eli ei mitään rankkaa. Toisaalta myös ''oikea'' treenaaminen houkuttelee. Lisäksi en tiedä, että onko MinnieMaudista enää minulle kauheasti hyötyä kun BMI:ni on kuitenkin jo 18.9. Oikeastaan noudatan MinnieMaudin ruokapuolta usein ihan muutenkin, koska syön päivässä vähintään sen 2500-3000 kcal. MinnieMaudista olisi varmasti minulle siinä mielessä hyötyä, että se ehkä nopeuttaisi rentoa asennoitumista syömistä kohtaan, niin että uskaltaisin totella välillä niitä omia mielihalujani.


Kiinnostaisiko teitä postaus yhden päivän ruokapäiväkirjasta ja liikunnasta? Se olisi helppo ja mukava postaus toteuttaa :)

Kommentit

  1. Joo kiinnostais kyllä tosi paljon! :)

    VastaaPoista
  2. Todellakin voit noudattaa MinnieMaud-metodia. :) Lukaiseppa vaikka tämä! http://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Käynkin katsomassa tuota blogia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm