Mun anorektiset tavat

Nyt aion kertoa teille, että millaisia tapoja anoreksia on tuonut elämääni, eli siis miten olen toteuttanut sairauttani. Luokittelen tavat niihin, mistä olen päässyt jo eroon, ja niihin, joita toteutan edelleen. En välttämättä muista kaikkia tapojani, mutta ei välitetä siitä :D

Entiset tavat

Kaloreiden laskeminen on varmasti monille syömishäiriöisille tuttua puuhaa. Määritin itselleni kalorirajan, mitä enempää en saanut syödä. Aluksi raja oli 2000, sitten 1700 ja lopulta 1400-1500 kcal päivässä. Yleensä söin päivittäin 1000-1500 kcal pahimpina anoreksia-aikoinani. Lopetin kaloreiden laskemisen osastolla, kun poistin kalorilaskimen kännykästäni.

Ruokien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin on myös erittäin yleinen tapa syömishäiriöisten keskuudessa. Minulle kiellettyjä ruokia olivat mm. muu kuin gluteeniton leipä, makeat herkut, suolaiset herkut, roskaruoka ja lähes kaikki mikä sisälsi lisättyä sokeria.

Pakkoliikunta on osalle syömishäiriöisistä tuttu tapa. Ensin kävelin kouluun bussin sijasta, matkaa oli vajaa 3 km per suunta. Lisäksi lenkkeilin koiran kanssa, kävin pari kertaa viikossa juoksulenkillä, kerran viikossa salilla ja treenasin kotona muutamana päivänä viikossa. Tein paljon rasvaa polttavia treenejä, kuten HIIT-treenit ja intervallijuoksulenkit.

Vein ruokaa roskikseen salaa aina välillä. Tätä tapahtui silloin, kun äiti alkoi annostelemaan ruokani ennen kun jouduin osastolle. Minusta määrä oli hirveän iso ja lihoisin palloksi, vaikka en silloinkaan syönyt läheskään tarpeeksi.

Ruuan ansaitseminen liikunnalla oli minulle aika yleinen tapa. Jos jouduin tai muuten vain tulin syöneeksi mielestäni liikaa, piti käydä pitempi lenkki tai muuten yrittää liikkua enemmän. Joskus myös kävin kuluttamassa ennen syömistä.

Jäljellä olevat tavat

Bodychecking on edelleenkin minulle arkipäivää. Joka kerta kun käyn vessassa tai kuljen jonkin heijastavan pinnan ohi, minun on pakko katsoa että miltä minä ja kroppani oikein näyttävät tänään. Onneksi nykyään olen lähes aina tyytyväinen, tai ainakin ihan okei näkemäni kanssa. Yritän päästä tavasta eroon, vaikka en enää pidä itseäni isona, tms.

Lepopäivistä ahdistuminen on todella inhottavaa. Vaikka minulla ei enää ole pakkoliikuntaa, tuntuu silti ahdistavalta levätä laakereillaan. Jos joku päivä en liiku yhtä paljon kuin yleensä, se tuntuu inhottavalta ja minulle tulee siitä laiska sekä saamaton olo. Onneksi tämäkin on lähtenyt menemään jo hieman parempaan suuntaan!

Kaloreiden katsominen erilaisten elintarvikkeiden sekä ruokien pakettien kyljestä on jäänyt minulle tavaksi. En aina tee sitä, mutta joskus varsinkin tuntemattomampien tuotteiden kohdalla tulee usein katsottua kaloreiden määrää. Enää en juuri koskaan tee valintoja syömisissäni kevyempien tuotteiden suuntaan, vaan pystyn enemmän jo kuuntelemaan omia mielitekojani.

Näyttää siltä, että tänään saattaa hyvinkin tulla se 3000 kcal täyteen, jee! Lasken jälleen kaloreita varmistaakseni, että saan tarpeeksi energiaa ruuasta. Olen päättänyt lisätä rasvaa ruokavaliooni, edesauttaakseni menkkojeni palaamista. Aion lisätä mm. kreikkalaista jogurttia, avokadoja ja erilaisia öljyjä ruokavaliooni. Myös pähkinät ja siemenet voisivat olla hyviä lisiä. Jos kellään on mitään hyviä ''menkkojenpalauttamisvinkkejä'', niin antaa tulla vaan!

Joku lukija kysyi, että voisiko äitini tehdä postauksen anoreksiastani hänen näkökulmastaan tänne blogiin. Postaus on tulossa todennäköisesti tässä lähipäivinä, joten odottakaa vain kärsivällisesti. Muistakaa, että minulle saa aina esittää toiveita tuleviin postauksiin liittyen. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta!