Siirry pääsisältöön

Mun anorektiset tavat

Nyt aion kertoa teille, että millaisia tapoja anoreksia on tuonut elämääni, eli siis miten olen toteuttanut sairauttani. Luokittelen tavat niihin, mistä olen päässyt jo eroon, ja niihin, joita toteutan edelleen. En välttämättä muista kaikkia tapojani, mutta ei välitetä siitä :D

Entiset tavat

Kaloreiden laskeminen on varmasti monille syömishäiriöisille tuttua puuhaa. Määritin itselleni kalorirajan, mitä enempää en saanut syödä. Aluksi raja oli 2000, sitten 1700 ja lopulta 1400-1500 kcal päivässä. Yleensä söin päivittäin 1000-1500 kcal pahimpina anoreksia-aikoinani. Lopetin kaloreiden laskemisen osastolla, kun poistin kalorilaskimen kännykästäni.

Ruokien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin on myös erittäin yleinen tapa syömishäiriöisten keskuudessa. Minulle kiellettyjä ruokia olivat mm. muu kuin gluteeniton leipä, makeat herkut, suolaiset herkut, roskaruoka ja lähes kaikki mikä sisälsi lisättyä sokeria.

Pakkoliikunta on osalle syömishäiriöisistä tuttu tapa. Ensin kävelin kouluun bussin sijasta, matkaa oli vajaa 3 km per suunta. Lisäksi lenkkeilin koiran kanssa, kävin pari kertaa viikossa juoksulenkillä, kerran viikossa salilla ja treenasin kotona muutamana päivänä viikossa. Tein paljon rasvaa polttavia treenejä, kuten HIIT-treenit ja intervallijuoksulenkit.

Vein ruokaa roskikseen salaa aina välillä. Tätä tapahtui silloin, kun äiti alkoi annostelemaan ruokani ennen kun jouduin osastolle. Minusta määrä oli hirveän iso ja lihoisin palloksi, vaikka en silloinkaan syönyt läheskään tarpeeksi.

Ruuan ansaitseminen liikunnalla oli minulle aika yleinen tapa. Jos jouduin tai muuten vain tulin syöneeksi mielestäni liikaa, piti käydä pitempi lenkki tai muuten yrittää liikkua enemmän. Joskus myös kävin kuluttamassa ennen syömistä.


Jäljellä olevat tavat

Bodychecking on edelleenkin minulle arkipäivää. Joka kerta kun käyn vessassa tai kuljen jonkin heijastavan pinnan ohi, minun on pakko katsoa että miltä minä ja kroppani oikein näyttävät tänään. Onneksi nykyään olen lähes aina tyytyväinen, tai ainakin ihan okei näkemäni kanssa. Yritän päästä tavasta eroon, vaikka en enää pidä itseäni isona, tms.

Lepopäivistä ahdistuminen on todella inhottavaa. Vaikka minulla ei enää ole pakkoliikuntaa, tuntuu silti ahdistavalta levätä laakereillaan. Jos joku päivä en liiku yhtä paljon kuin yleensä, se tuntuu inhottavalta ja minulle tulee siitä laiska sekä saamaton olo. Onneksi tämäkin on lähtenyt menemään jo hieman parempaan suuntaan!

Kaloreiden katsominen erilaisten elintarvikkeiden sekä ruokien pakettien kyljestä on jäänyt minulle tavaksi. En aina tee sitä, mutta joskus varsinkin tuntemattomampien tuotteiden kohdalla tulee usein katsottua kaloreiden määrää. Enää en juuri koskaan tee valintoja syömisissäni kevyempien tuotteiden suuntaan, vaan pystyn enemmän jo kuuntelemaan omia mielitekojani.


Näyttää siltä, että tänään saattaa hyvinkin tulla se 3000 kcal täyteen, jee! Lasken jälleen kaloreita varmistaakseni, että saan tarpeeksi energiaa ruuasta. Olen päättänyt lisätä rasvaa ruokavaliooni, edesauttaakseni menkkojeni palaamista. Aion lisätä mm. kreikkalaista jogurttia, avokadoja ja erilaisia öljyjä ruokavaliooni. Myös pähkinät ja siemenet voisivat olla hyviä lisiä. Jos kellään on mitään hyviä ''menkkojenpalauttamisvinkkejä'', niin antaa tulla vaan!

Joku lukija kysyi, että voisiko äitini tehdä postauksen anoreksiastani hänen näkökulmastaan tänne blogiin. Postaus on tulossa todennäköisesti tässä lähipäivinä, joten odottakaa vain kärsivällisesti. Muistakaa, että minulle saa aina esittää toiveita tuleviin postauksiin liittyen. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta!

Kommentit

  1. Luin sun tarinan ja oli pakko tulla kommentoimaan tsempit sulle tänne! Itsellä samankaltainen tarina, tosin osastolle en ole joutunut, vaikka paljon siitä olikin puhetta, että joutuisin sinne. Mulla myös kuukautiset pois alipainon takia ja ateriasuunnitelman mukaan syöminen tökkii, mutta toisaalta haluun päästä takaisin liikkumaan normaalisti ja muutenkin terveen ja lihaksikkaan kropan takaisin! Tässäkin postauksessa on niin paljon asioita, joista tunnistan myös itseni. Toivottavasti saadaan kummatkin sairaus kuriin ja päästään oikeasti nauttimaan normaalin nuoren elämää ilman ahdistusta ruuan ja liikunnan suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Niinpä, itsekin haluaisin taas päästä elämään ihan normaalia nuoren naisen elämää, jossa liikunta sekä terveellinen ruokavalio ja herkuttelu sekä lepo olisivat hyvässä tasapainossa. Pitää vaan aina huonoina hetkinä muistaa, että kuinka paljon iloisia asioita niistä hyvistä valinnoista seuraa, ja kuinka onneton oli silloin sairaampana. Tsemppiä sulle <3

      Poista
    2. Pystyiskö sulle laittaa jossain viestiä, tai haluisitko jutella? ☺ olis kiva saada juteltua jonkun sellasen kanssa, jolla on vastaavanlaisia kokemuksia.

      Poista
    3. Mulle voi jutella ainakin @sallaah01 tai @salla_recovery -instojen directissä tai sähköpostiakin voi laittaa osoitteeseen salla.maki01@gmail.com :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm