Siirry pääsisältöön

Läheltä piti

Nimittäin eilen oli todella pitkästä aikaa taas vähän huonompi päivä. Olen syönyt tällä viikolla mielestäni aika paljon herkkuja: kaksi jäätelötuuttia, suklaapatukan, palan rahkapiirakkaa, suklaapähkinöitä sekä juustonaksuja. Eilen illalla minulle tuli tosi ällöttävä olo itsestäni, koska olin muka syönyt niin paljon. Ihme ja kumma, en pitänyt itseäni läskinä vaan mua vaan ällötti syömäni ruuan määrä.

Tilanne eteni siihen pisteeseen, että illalla mua alkoi ahdistamaan sen verran paljon että aloin itkemään. Itkin omassa huoneessa jonkin aikaa. Kun kello oli noin 23, ajattelin että lähden juoksulenkille, kun koko muu perheeni nukkuu. Suunnittelin myös että kun perheeni on töissä ja mullakin alkaa koulu, niin voisin taas alkaa laihduttaa ja syödä nyt alle 1000 kcal päivässä. Onneksi en sitten kuitenkaan lähtenyt juoksemaan, vaan pistin nukkumaan.

Tänään mulla on taas parempi fiilis enkä siis aio alkaa laihduttamaan. Ei tänäänkään mikään maailman paras päivä ole, mutta suunta on varmaankin ylöspäin. Pitää vaan muistuttaa itseään faktoista ja pysyä vahvana vaikeuksista huolimatta. En todellakaan halua palata siihen samaan vanhaan paskaan, mikä oli viedä multa hengen. Mä pystyn tähän kyllä.

Tämä oli tämmöinen lyhyt ja ytimekäs kuulumispostaus, millaisia varmasti saattaa tulla jatkossakin. Aion kirjoittaa seuraavan postauksen tiistaina. Se tulee olemaan huomisen ruokapäiväkirja. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta!


 

Tämän viikon herkkuja...



Kommentit

  1. Yritin eilen kommentoida, mutta kommenttini katosi kerta toisensa jälkeen johonkin taivaan tuuliin. Yritän uudelleen nyt, jos netti toimis paremmin.

    Ikävä kuulla, että sulla oli huono päivä, mutta niitä tulee kaikille matkan varrella. Tärkeää on vaan jatkaa eteenpäin ja koota kaikki voimat taisteluun. Ja just niinhän sä teitkin! Mahtavaa! Tiedän, ettei se ole aina todellakaan helppoa, mutta sä pystyt siihen kyllä. Lohdutukseksi voin sanoa, että tuo herkkumäärä ei todellakaan kuulosta paljolta. Herkuttelu kuuluu elämään, siihen kivaan ja oikeeseen elämään:) Innolla jo odotan seuraavaa postaustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Niinpä, pitää vaan jaksaa huonoista päivistä huolimatta jatkaa ja ponnistella sen paremman tulevaisuuden ja onnellisuuden eteen. Ja herkuttelu todellakin on elämän suola :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm