Siirry pääsisältöön

Miksi parantua?

Heippa kaikille! Olette varmaan huomanneet, että blogi ei ole enää yhtä aktiivinen kuin ennen. Olen ajanpuutteen vuoksi päättänyt harventaa postaustahdin yhteen postaukseen viikossa. Myös ideat ovat meinanneet loppua, joten otan enemmän kuin mielelläni niitä vastaan tuolla kommenteissa!

Tässä postauksessa kerron omasta näkökulmastani, että mitä hyvää paranemisesta on seurannut, ja mikä on motivoinut / motivoi minua parantumaan. Toivon, että tästä postauksesta olisi apua niille, joilla on ongelmia juurikin motivaation kanssa. Oma motivaatio paranemiseen on välttämätöntä niin fyysisen, mutta etenkin henkisen toipumisen kannalta. Otetaanpa esimerkki omasta elämästäni: Alimmassa painossani tiesin tasan tarkkaan, että kuinka vaarallisilla vesillä liikun, ja että olen sairas. Se ei kuitenkaan kiinnostanut minua, enkä halunnut parantua ''vain'' terveyden vuoksi. Osastolle joutumisen jälkeen sain vähitellen motivaatiota parantua, vaikka takapakkia on välillä tullutkin. Nyt sitten niihin juttuihin, mitkä saattaatoivonohottaa vaikka juuri sinun motivaatiotasi!


Mitä hyvää paranemisesta on seurannut minulle?

  1. Minulla on energiaa tehdä asioita. Kun olin aliravitsemustilassa, olin niin väsynyt, että kaikki tuntui vaikealta ja raskaalta: koiranulkoilutus, portaiden kävely, liikunta ylipäätään, koulunkäynti, ihan kaikki. Ihan perus arki oli niin vaikeaa, että sitä on vaikea nyt jälkikäteen edes ymmärtää, että miksi päästi itsensä siihen tilaan. Nyt jaksan taas tehdä kaikkea, mitä haluan. Liikunta ei tunnu enää ikävältä sen rasittavuuden takia, vaan siitä on taas tullut minulle tärkeä ja iloa tuottava harrastus!
  2. Olen taas iloinen. Sairauden edetessä mielialani vain laski laskemistaan. Kaikki, mikä oli ennen ollut kivaa, tuntui tylsältä ja typerältä. Mikään ei tuntunut miltään, tai sitten tuntui epämiellyttävältä. En hymyillyt, saati nauranut juuri koskaan. On hämmästyttävää, kuinka nopeasti mieliala kohenee, kun alkaa syömään kunnolla! Totta kai välillä tulee huonompiakin hetkiä. En ole saanut lisää vain kahdeksaa kiloa painoa, vaan myös kahdeksan kiloa onnea! Olen taas se iloinen ja nauravainen Salla, jonka kaikki tunsivat ennen sairauttani.
  3. Voin taas syödä vapaammin. En vielä osastolta päästyänikään uskaltanut kauheasti herkutella tai syödä mitään ''epäterveellistä''. Kun paranemisprosessi eteni, sain jälleen rohkeutta herkutella, mikä on tehnyt minulle tosi hyvää! Voin taas käydä kavereiden kanssa vaikka pitsalla tai syödä karkkia viikonloppuna ilman huonoa omatuntoa. Totta kai välillä tulee myös pieni katumus herkuttelun jälkeen, koska en ole kokonaan parantunut, mutta sitä käy koko ajan harvemmin ja harvemmin. Herkuttelu on ihanaa, eikä siitä todellakaan kannata luopua!

    
      Ainakin esikatselussa kohdat 4 ja 5 näyttävät menneen vähän erikoisesti, mutta toivon, että ette anna sen häiritä! En osannut tehdä asialle mitään :D


4. Minulla on taas sosiaalista elämää :D Kun vielä aktiivisesti sairastin, en juurikaan viettänyt             aikaa kavereideni tai perheeni kanssa. Sitten tietysti tunsin oloni yksinäiseksi, mikä ei                         todellakaan kohottanut mielialaani tai itsetuntoani. Jostakin syystä, kun aloin parantua, aloin               samalla viettää aikaa taas kavereideni kanssa, mikä on parantanut elämänlaatuani                                 merkittävästi. Enää ei tarvitse jättää kaveriporukan yhteisiä ravintolareissuja tai yökyläilyjä                 väliin!
5. Kehonkuvani on parantunut merkittävästi. Mutta älkää luulko, että hyvä kehonkuva tulee              jotenkin kaupan päällisiksi, kun valitsee parantumisen! Totta kai kehonkuva paranee, kun
aivosi eivät ole enää nälkiintyneet, mutta parantaaksesi kehonkuvaasi kunnolla, sinun täytyy      
tehdä töitä sen eteen. Olen tehnyt myös postauksen aiheesta. Joka tapauksessa on mukavaa,                kun ei enää tarvitse vihata omaa kroppaa!

Lähdössä kotilomille sairaalasta...


Mikä on motivoinut / motivoi edelleen minua parantumaan?

  1. Onnellisuus
  2. Terveys
  3. Jaksaminen
  4. Liikuntalupien / muiden rajoitusten poistaminen
  5. Rennompi elämä / syöminen
  6. Menkkojen palaaminen
Saatoin hyvinkin unohtaa listoista joitakin asioita ja typistin tarkoituksella vähän, ettei postauksesta tulisi ihan liian pitkää :D
Kiinnostaisiko teitä postaus siitä, että mitä anoreksia kielsi minulta silloin aikoinaan, tai miten se rajoitti elämääni?
Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3

Kommentit

  1. Oot nyt melko paljon kertonut blogissas ns. pinnallisia puolia eli sh:n aiheuttamia juttuja. Ois kiva jos tekisit vähän syvällisemmän postauksen, jossa kertoisit esim.luonteestas ja kiinnostuksen kohteista. Tai vaikka postaus, jossa vertaat omaa luonnettas sairautesi aikoihin ja oikeaan omaan itseesi ilman sh pirua olkapäälläsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Juuri tällaisia konkreettisia ehdotuksia kaipaan! Sitten voin tietää, että mitä te lukijat tältä blogilta toivotte. Pyrin toteuttamaan ideasi mahdollisimman pian :)

      Poista
  2. Mitä tekisit jos sun kaveri tai läheinen sairastuisi sh kokisitko että voisit auttaa vai toisiko se sun omia huonoja muistoja mieleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Kai se varmaan myös toisi huonoja muistoja mieleen. Mutta yrittäisin totta kai auttaa parhaani mukaan, vertaistuki kun on aika tehokasta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm