Miksi parantua?

Heippa kaikille! Olette varmaan huomanneet, että blogi ei ole enää yhtä aktiivinen kuin ennen. Olen ajanpuutteen vuoksi päättänyt harventaa postaustahdin yhteen postaukseen viikossa. Myös ideat ovat meinanneet loppua, joten otan enemmän kuin mielelläni niitä vastaan tuolla kommenteissa!

Tässä postauksessa kerron omasta näkökulmastani, että mitä hyvää paranemisesta on seurannut, ja mikä on motivoinut / motivoi minua parantumaan. Toivon, että tästä postauksesta olisi apua niille, joilla on ongelmia juurikin motivaation kanssa. Oma motivaatio paranemiseen on välttämätöntä niin fyysisen, mutta etenkin henkisen toipumisen kannalta. Otetaanpa esimerkki omasta elämästäni: Alimmassa painossani tiesin tasan tarkkaan, että kuinka vaarallisilla vesillä liikun, ja että olen sairas. Se ei kuitenkaan kiinnostanut minua, enkä halunnut parantua ''vain'' terveyden vuoksi. Osastolle joutumisen jälkeen sain vähitellen motivaatiota parantua, vaikka takapakkia on välillä tullutkin. Nyt sitten niihin juttuihin, mitkä saattaatoivonohottaa vaikka juuri sinun motivaatiotasi!

Mitä hyvää paranemisesta on seurannut minulle?

1. Minulla on energiaa tehdä asioita. Kun olin aliravitsemustilassa, olin niin väsynyt, että kaikki tuntui vaikealta ja raskaalta: koiranulkoilutus, portaiden kävely, liikunta ylipäätään, koulunkäynti, ihan kaikki. Ihan perus arki oli niin vaikeaa, että sitä on vaikea nyt jälkikäteen edes ymmärtää, että miksi päästi itsensä siihen tilaan. Nyt jaksan taas tehdä kaikkea, mitä haluan. Liikunta ei tunnu enää ikävältä sen rasittavuuden takia, vaan siitä on taas tullut minulle tärkeä ja iloa tuottava harrastus!
2. Olen taas iloinen. Sairauden edetessä mielialani vain laski laskemistaan. Kaikki, mikä oli ennen ollut kivaa, tuntui tylsältä ja typerältä. Mikään ei tuntunut miltään, tai sitten tuntui epämiellyttävältä. En hymyillyt, saati nauranut juuri koskaan. On hämmästyttävää, kuinka nopeasti mieliala kohenee, kun alkaa syömään kunnolla! Totta kai välillä tulee huonompiakin hetkiä. En ole saanut lisää vain kahdeksaa kiloa painoa, vaan myös kahdeksan kiloa onnea! Olen taas se iloinen ja nauravainen Salla, jonka kaikki tunsivat ennen sairauttani.
3. Voin taas syödä vapaammin. En vielä osastolta päästyänikään uskaltanut kauheasti herkutella tai syödä mitään ''epäterveellistä''. Kun paranemisprosessi eteni, sain jälleen rohkeutta herkutella, mikä on tehnyt minulle tosi hyvää! Voin taas käydä kavereiden kanssa vaikka pitsalla tai syödä karkkia viikonloppuna ilman huonoa omatuntoa. Totta kai välillä tulee myös pieni katumus herkuttelun jälkeen, koska en ole kokonaan parantunut, mutta sitä käy koko ajan harvemmin ja harvemmin. Herkuttelu on ihanaa, eikä siitä todellakaan kannata luopua!

    

      Ainakin esikatselussa kohdat 4 ja 5 näyttävät menneen vähän erikoisesti, mutta toivon, että ette anna sen häiritä! En osannut tehdä asialle mitään :D

4. Minulla on taas sosiaalista elämää :D Kun vielä aktiivisesti sairastin, en juurikaan viettänyt             aikaa kavereideni tai perheeni kanssa. Sitten tietysti tunsin oloni yksinäiseksi, mikä ei                         todellakaan kohottanut mielialaani tai itsetuntoani. Jostakin syystä, kun aloin parantua, aloin               samalla viettää aikaa taas kavereideni kanssa, mikä on parantanut elämänlaatuani                                 merkittävästi. Enää ei tarvitse jättää kaveriporukan yhteisiä ravintolareissuja tai yökyläilyjä                 väliin!

5. Kehonkuvani on parantunut merkittävästi. Mutta älkää luulko, että hyvä kehonkuva tulee              jotenkin kaupan päällisiksi, kun valitsee parantumisen! Totta kai kehonkuva paranee, kun

aivosi eivät ole enää nälkiintyneet, mutta parantaaksesi kehonkuvaasi kunnolla, sinun täytyy      

tehdä töitä sen eteen. Olen tehnyt myös postauksen aiheesta. Joka tapauksessa on mukavaa,                kun ei enää tarvitse vihata omaa kroppaa!

Lähdössä kotilomille sairaalasta...

Mikä on motivoinut / motivoi edelleen minua parantumaan?

1. Onnellisuus
2. Terveys
3. Jaksaminen
4. Liikuntalupien / muiden rajoitusten poistaminen
5. Rennompi elämä / syöminen
6. Menkkojen palaaminen

Saatoin hyvinkin unohtaa listoista joitakin asioita ja typistin tarkoituksella vähän, ettei postauksesta tulisi ihan liian pitkää :D

Kiinnostaisiko teitä postaus siitä, että mitä anoreksia kielsi minulta silloin aikoinaan, tai miten se rajoitti elämääni?

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3