Siirry pääsisältöön

Älä sano näin anorektikolle...

Tämän postauksen aiheena on typerät kommentit, joita minulle on sanottu ruokaan, yms. liittyen. Kommentit eivät ole ''suoria lainauksia'' kyseisestä tilanteesta, mutta sisältö on sama.


1. ''Mä oon jo ihan täynnä, miten sä jaksat vielä syödä?''
Näitä kuulee yleensä silloin, kun ollaan jollakin porukalla ravintolassa syömässä. Tällaiset kommentit ei enää kauheasti vaikuta minuun, mutta ennen ne oli oikeasti pahoja kommentteja. Kun on juuri päässyt osastolta ja yrittää päästä sinuiksi isompien ruokamäärien kanssa, mulle tuli sellainen olo että olen/tulen lihavaksi kun syön niin paljon enemmän kuin muut. Muistakaa, että syömishäiriöstä parantuvan kuuluukin syödä enemmän kuin muiden, eikä syödyn ruuan määrä muutenkaan määrittele ihmisen arvoa! Nykyään olenkin näihin kommentteihin reagoinut vastakommentilla ''no voihan ihminen nyt syödä vaikka olisikin täynnä'', jne.




2. ''Miten sä taas oot syömässä?'' / ''Salla on taas/aina syömässä''...
Voin kertoa, että minulle 5-6 ateriaa/välipalaa päivässä on se riittävä määrä. Jos sinä pärjäät 1-3 aterialla päivässä, niin sitten pärjäät. Itselläni vatsa murisisi tuollaisella ruokarytmillä jatkuvasti niin lujaa, että se jo häiritsisi muita :D Jos itse haluat syödä kerran päivässä ja sitten kiukutella kun verensokerit on alhaalla, niin ole hyvä vain.


3. ''Mä oon syönyt tänään vain aamupalan''.
Kiitos tiedosta. Näitä kommentteja on tullut tilanteissa, kun ollaan menty syömään päivällistä johonkin ravintolaan.




4. Ruokien/ruoka-aineiden jaotteleminen.
Tässä on esimerkki tilanteesta, jossa ollaan vertailtu vaikkapa Pepsiä ja Pepsi Maxia. Itsehän oikeasti tykkään enemmän Pepsi Maxista, kyse ei ole siitä, että siinä ei ole sokeria tai kaloreita, vaan puhtaasti makuasiasta. Sitten tulee kommentti: ''Niin, otatko mieluummin syövän (= makeutusaineet/Pepsi Max) vai diabeteksen (= sokeri/Pepsi)...'' Joo. (Tässä vaiheessa tiedostan, että kyseisen kommentin laukonut kaveri varmasti tunnistaa kommenttinsa postausta lukiessaan. Uskon, että tarkoitit sen ainakin toivottavasti vitsinä, enkä ole katkera tai mitään muutakaan sellaista.)


5. Fatsheimaaminen
Tällä tarkoitan kaikenlaisia ilkeitä kommentteja tai rumaa puhetta jonkin ihmisen ''läskeyteen'' liittyen. En oikeasti halua kuulla tällaista, eikä varmasti halua sheimaamisen kohdekaan. Toisen vartalon haukkuminen edes selän takana on todella ilkeää, hirveää ja typerää, eikä kenelläkään ole siihen oikeutta. Ihan sama, onko kyseessä naapurin Pena vai joku julkisuuden henkilö. Lopettakaa se heti. Olen itsekin tätä joskus harrastanut, mutta syömishäiriön myötä en sitä enää tee.


Tässä oli nyt muutamia typeriä kommentteja/puheenaiheita, joita minulle on sanottu. Ottakaa ''vastaukseni'' huumorilla! Monelle syömishäiriöiselle on varmasti itsestäänselvää, että tuollaisia kommentteja ei voi sairaalle ihmiselle sanoa. Kun tulee tarpeeksi monta tuollaista kommenttia, toisen syömishäiriö voi pahimmassa tapauksessa uusiutua. Toivon siis, että mietitte ennen, kuin sanotte mitään ruokaan liittyviä kommentteja. Myös omasta laihdutuskuuristanne kertominen ei ole suositeltavaa. Jos oikeasti käytät niitä omia aivoja ja maalaisjärkeä, varmistat että et aiheuta kenellekään pahaa mieltä.



Olen muuten nykyään lakto-ovo-pescovegetaristi, eli syön kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteita, kananmunia ja kalaa. Olen myös hankkinut salikortin, koska ukkini ja minun yhteinen koira lähti takaisin mummolaan.

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3 Kuulen mielelläni teidän kokemuksianne aiheesta kommenteissa!

Kommentit

  1. Moi! Kiva lukea sun blogia. �� Vähän off-topic - kyssärit: Saatko liikkua jo ilman rajoituksia? Missä vaiheessa olet saanut lisätä liikuntaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Minulla ei ole enää mitään liikuntarajoituksia, edellyttäen että painoni ei laske. Osaston jälkeen sain pyöräillä kouluun ja takaisin (yhteensä noin 5 km), mutta muuta liikuntaa ei sallittu. Sain siis harrastaa kevyttä liikuntaa noin max tuntia päivässä. Kun BMI:ni oli jotain 18.5, sain harrastaa rankempaakin liikuntaa (esim. salitreeniä), kunhan pidin kaksi täyslepopäivää viikossa.

      Poista
  2. Voi kiva postaus jälleen!! Kiinnostais tietää, että millä kuntosalilla käyt? Onko siellä ryhmäliikuntoja yms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Käyn EasyFitillä. Siellä on myös ryhmäliikuntatunteja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm