Salla's journey

Kuten varmaan moni teistä tietää, olen todella eläinrakas ihminen ja elämäni pyörii erittäin paljonkin eläinten ympärillä :D Siksipä tänään ajattelin kirjoittaa postauksen otsikon mukaisesta aiheesta. Kerron siis aikajärjestyksessä tärkeimpiä tapahtumia eläinten parissa aina syntymävuodestani tähän päivään saakka. Varoitan: jos eläimet eivät voisi sinua vähempää kiinnostaa, suosittelen skippaamaan tämän postauksen :D 2001 7.9.2001 minä tupsahdin maailmaan. Meillä oli silloin kaksi kissaa. Juuso oli ollut meillä jo muutaman vuoden, Sara reilun vuoden. Ukillani oli jo tuolloin jämtlanninpystykorvia. Sekä kissojen että koirien kanssa tuli siis peuhattua pienestä pitäen ja olinkin jo lapsena erittäin eläinrakas. Juuso Sara 2004 Muistelisin, että noin 3-vuotiaana olisin käynyt talutusratsastuksessa ensimmäisen kerran. Tykkäsin tietenkin jo tuolloin hevosista. Vuonna 2004 syntyi myös pikkusiskoni Fanni. 2008 Heppahulluuteni oli ajautunut siihen pistee

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Tässä postauksessa ajattelin otsikon mukaan kertoa vähän mun viime aikojen kuulumisia ja kesäsuunnitelmia. Täytyy tähän postauksen alkuun heti mainita, että olen todella kiitollinen teidän ihanasta palautteestanne liittyen viime postaukseen. Sain ihan mukavasti kommentteja ja moni kehui postausta myös instagram directin kautta. Toinen huomionarvoinen asia on, että blogini suosituin postaus Mun anoreksia äidin näkökulmasta  on kerännyt yli 1000 näyttökertaa! Kiitos tuhannesti siis kaikille teille <3 Aloitellaan vaikkapa kuulumisista. Syömishäiriön suhteen mulla menee aika hyvin! Takaisin tulleet pelkoruuat ovat jälleen alkaneet lieventyä, ateriasuunnitelman noudattaminen sujuu hyvin, syömiseen on tullut enemmän rentoutta ja olen alkanut harjoitella lepopäivien pitämistä. Fysioterapeuttini nimittäin antoi minulle ''kotiläksyksi'' pitää viikossa vähintään yhden lepopäivän. Olen myös alkanut sisäistämään, että kun ''perusruokavalio'' on kunnossa, mahtuu

Oli kyse sitten sairastuneesta itsestään, hänen läheisistään, vieraista ihmisistä tai syömishäiriöitä hoitavista ammattilaisista, tuntuu paino aina olevan se kynnyskysymys syömishäiriöistä puhuttaessa. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, joten juuri tästä aiheesta tulen tänään puhumaan. Todella monet ihmiset olettavat, että syömishäiriötä sairastavat ovat vakavasti alipainoisia. Niin monesti ovatkin anoreksiasta puhuttaessa, mutta eivät kaikki anorektikot ole luurankoja, puhumattakaan muita syömishäiriöitä sairastavista ihmisistä. Jotta voi saada diagnoosin anoreksia nervosasta, täytyy BMI:n olla alle 17,5. Epätyypillisen anoreksian diagnoosin voi saada myös korkeammassa painossa. Suurin osa syömishäiriötä sairastavista on kuitenkin normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriöistä tunnetuimpia ovat anoreksia ja bulimia, mutta tämän käsitteen alle mahtuu niin paljon muitakin sairauksia, esimerkiksi ortoreksia, lihasdysmorfia ja BED näin muutaman mainitakseni.  Tässä on mun keho just

Tässä nyt siis uuden ateriasuunnitelman mukainen ruokapäiväkirja! Söin myös ylimääräistä, joten hyvä minä :D Perjantai 4.5.2018 Aamupala klo 6:30 annos (n. 3 dl) kaurapuuroa + marjakiisseliä + n. 1 rkl pähkinöitä viipale ruisleipää margariinilla, juustolla ja kurkulla lasillinen rasvatonta maitoa Välipala klo 9:00 Elovena-välipalakeksi Lounas klo 12:30 2 (mössääntynyttä) punajuuripihviä + 4 pientä perunaa + lisäkekastiketta salaattia / kasviksia + n. 1 rkl salaatinkastiketta viipale vaaleaa leipää + viipale ruisleipää + 2 nappia margariinia lasillinen rasvatonta maitoa jälkkäriksi mangokiisseliä Kävin lääkärin jälkeen vähän verestämässä muistoja ja syömässä sairaalaruokaa... Voin kertoa, että ei ollut ikävä :D Välipala klo 15:15 banaani n. 1 rkl pähkinöitä lasillinen vettä Päivällinen klo 16:45 3 kalapuikkoa + riisiä + tsatsikia salaattia + öljypohjaista salaatinkastiketta viipale ruisleipää margariinilla + viipale paa

Minua pyydettiin kirjoittamaan postaus siitä, miten mulla menee lukiossa. Ajattelin, että miksipä ei toteuttaa tällaista postausta! Varmasti moni teistäkin on lukiossa tai menee lukioon vaikkapa ensi syksynä, joten voin samalla antaa vähän hyväksi havaitsemiani vinkkejä lukiossa opiskeluun. Postauksessa on mukana täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia :D 9. luokalla mietin vielä lukion ja ammattilukion välillä, mutta koska sairastuin anoreksiaan, tuli enää vain lukio kyseeseen. Olisin nimittäin halunnut opiskella ammattilukiossa eläintenhoitajaksi, jolloin minun olisi pitänyt asua osa vuodesta yksin toisella paikkakunnalla. Yhteishaussa laitoin siis kolme vaihtoehtoa, ensimmäiseksi tämän lukion, jossa nyt opiskelen, toiseksi ammattilukion eläintenhoitolinjalla ja kolmanneksi paikkakuntani toisen lukion. Pitsa, jossa mozzarellaa, herkkusieniä, punasipulia ja basilikaa <3 Kesällä sain tietää päässeeni sisään tähän ykkösvaihtoehtooni. Ennen koulun alkua olin tosi innoissani l