Siirry pääsisältöön

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille...


Kuinka paljon?

Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalorimäärää ei luonnollisesti ole olemassa, mutta suosittelen pyrkimään 2500-3000 kcal päivässä. Free Your Self -blogissa on todella paljon tietoa syömishäiriöistä paranemiseen liittyen. Olennaista on syödä, kun on nälkä ja syödä niin paljon, että nälkä myös lähtee!

Kaloreita ei tarvitse pelätä, sillä ne pitää meidät hengissä! (ja ei, tämän vegepitsan päällä ei ole apiloita :D)


Kuinka usein?

Vaikka myös sopiva ateriarytmi vaihtelee, sopii suurimmalle osalle varmasti 4-6 ateriaa päivässä, n. 2-4 tunnin välein. Viimeistään silloin, kun vatsa alkaa kurisemaan ja/tai verensokeritasot laskemaan, on jälleen aika hakea purtavaa. Toki on tärkeää harjoitella myös joustavuutta, esim. poikkeuksellisen lyhyitä tai pitkiä ateriavälejä, joita tulee elämässä luonnollisesti joskus eteen. Jotkut kokevat paranemisprosessin aikana ns. extreme hungerin, jolloin ihminen tuntee pakottavaa tarvetta syödä, vaikka ei ole nälkä. Käytännössä ihmisestä tulee pohjaton kaivo. Kyse on siis todella ärimmäisistä mielihaluista, joita ei tule säikähtää, sillä ne ovat olemassa syystä. Kehosi viestittää sinulle esim. energian tai jonkin ravintoaineen (usein hiilihydraatit tai rasva) puutteesta. Extreme hunger kyllä lähtee, kunhan sitä tottelee, vaikka joutuisi napostelemaan vähän väliä eikä mistään ateriarytmistä olisi tietoakaan :D Tässä postauksessa lisää hyvää asiaa aiheesta.

Aamupala on päivän tärkein ateria!


Mitä syödä?

Aika yleinen kiistan aihe paitsi kaikkien ihmisten, myös syömishäiriöstä parantuvien keskuudessa tuntuu olevan se, millainen tulisi olla herkkujen ja ''oikean ruuan'' suhde. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltää, että sen oikean ''perusruuan'' tulee olla aina etusijalla. Siitä saa laadukasta energiaa, ravintoaineita ja hivenaineita, jotka edistävät vaurioiden korjaantumista, terveyttä ja vastustuskykyä parhaalla mahdollisilla tavoilla. Rasvat ja hiilihydraatit toimivat mm. energianlähteinä, kun taas proteiini toimii solujen rakennusaineena ja on siten erittäin tärkeä ravintoaine nälkiintymisessä vaurioituneiden kudosten korjaajana. Vaikka perusruoka onkin kaiken A ja O, on herkkujen syöminen erittäin tärkeää paranemisprosessissa. On tärkeää harjoitella rentoutta, joustavuutta, mielihalujen kuuntelemista ja ruuasta nauttimista. Päivittäinen herkuttelu on täysin ok, kunhan kokonaisuus on kunnossa. Kannattaa vaikka päättää 1-3 päivää viikosta, jolloin syö sitä herkkua mitä tekee mieli ja varata tilaisuuksia myös spontaaneille herkkuhetkille, kuten jäätelökioskilla käymiselle. Tämä sen vuoksi, ettei kannata myöskään syödä ''liikaa'' herkkuja, ettei tulisi suurta ahdistusta ja sitten otettaisiinkin rytinällä monta askelta taaksepäin.

Herkuttelu on täysin ok, olit sitten parantumassa syömishäiriöstä, jo parantunut tai vaikka sinulla ei koskaan olisi syömishäiriötä ollutkaan!



Missä syödä?

Monelle syömishäiriöstä parantuvalle kaikkein mieluisin paikka syödä on (hieman liioitellusti) oman huoneen pimein nurkka. Tällä tarkoitan siis sitä, että poikkeukselliset ruokailupaikat ja sosiaalinen syöminen voi olla vaikeaa. Kannattaa pyrkiä syömään usein yhdessä perheen kanssa, sillä sitä ei turhaan suositella. Elämässä tulee myös eteen aivan tavallisia tilanteita, jotka ovat syömishäiriöstä kärsivälle todella pelottavia. Tämmöisiä tilanteita ovat esim. kouluruokailu, ravintolassa syöminen, erilaiset juhlat, piknikit, jne. Näiden tilanteiden ahdistavuus liittyy monesti ruokaan (unknown calories, jne.) sekä sosiaalisiin tilanteisiin (muiden annoksiin vertaileminen, kuvitellaan että muut tuomitsevat, jne.). Näitä tilanteita kannattaa harjoitella säännöllisesti, koska niiden vältteleminen rajoittaa ja hankaloittaa elämää todella paljon. Kannattaa siis pyrkiä syömään mahdollisimman paljon muiden seurassa ja erilaisissa paikoissa sekä tilanteissa!

Syökää sitä kouluruokaa :D


Milloin siirtyä intuitiiviseen syömiseen?

Pöperöproffa -blogin Patrik Borgia lainaten ''intuitiivinen syöminen tarkoittaa syömistä kehon viestien mukaan. Tutkimushavainnot kertovat kolmesta eri syömisen ulottuvuudesta: syömisestä kehon viestin mukaan, turvautumisesta nälkä- ja kylläisyysviesteihin sekä ehdottomasta luvasta syödä.''  Tarkoitus on siis nähdä ja toteuttaa syömistä yhtä yksinkertaisesti kuin pienet lapset: syödään kun on nälkä, lopetetaan kun ollaan kylläisiä ja syödään myös sitä, mitä tekee mieli. Näin syöden painon tulisi pysyä samassa, koska keho viestittää energiantarpeestaan mm. nälkä- ja kylläisyyssignaalien avulla ja usein mielihalutkin kertovat jostakin elimistön senhetkisestä tarpeesta. Keho viestejä kuuntelemalla ei voida mennä kovin pahasti metsään!Intuitiivisesti voi kuitenkin syödä vasta, kun sekä henkinen että fyysinen terveys ovat tarpeeksi hyvällä tolalla. Täytyy olla omassa hyvinvointipainossa, eivätkä sh-ajatukset saa päästä vaikuttamaan syömisiin. Kannattaakin jatkaa mekaanista syömistä (esim. atsi, minniemaud) mieluummin ''turhan'' pitkään kuin liian vähän aikaa. Muuten vaarana on annoskokojen pienentyminen pikkuhiljaa ja relapse, kuten itselläni kävi. Kannattaa jutella oman hoitotahon kanssa asiasta ja siirtyä intuitiiviseen syömiseen pikkuhiljaa, esim. yksi ateria päivästä kerrallaan :)


Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Olisin todella kiitollinen palautteesta ja postauehdotuksista kommenttien välityksellä. Ihanaa alkukesää kaikille teille!

Kommentit

  1. Kirjoitit tosi hyvin! Vaikka asia olikin sinällään tuttua niin tekee hyvää välillä kerrata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Joo, aika peruskauraahan tämä on, mutta pääsee ihmisiltä nykyajan villitysten keskellä usein unohtumaan :D

      Poista
  2. Moikka! Tää oli kyllä tosissaan hyvä postaus! Näin itse kun paranemis prosenssissa olen, niin itseäni on auttanut blogien lukeminen. (siis sh aiheisina) Sinun blogi on kyllä ollut ylivoimaisesti asiallisin ja osaat kirjoittaa surullisetkin asiat dramatisoimatta niitä sen enenpää. ❤️ Ihana postaus, mutta vielä ihanempi sinä!
    T: @mariiarecovery instasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua kiitos paljon, en tiedä mitä sanoa :D Tämmöiset kommentit on ihan parhaita ja merkitsee todella paljon <3

      Poista
  3. Todella hyvä ja fiksu postaus.

    Tsemppiä sinulle paranemisprosessiisi <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm