Siirry pääsisältöön

Nauti kesästä!

On kesä, aurinko paistaa, on lämmin ja linnut laulavat. Ympärillä parveilevat hyttyset ja paarmatkaan eivät pilaa tunnelmaa, kun hymyilevät ihmiset valtaavat kadut, puistot sekä lenkkeilypolut. Kaverisi menevät jäätelölle keskustaan ja sen jälkeen uimarannalle ottamaan aurinkoa ja pitämään hauskaa. Sen sijaan sinä istut kotona tylsistyneenä, peittoon kääriytyneenä ja katsot Netflixiä viidettä tuntia putkeen edessäsi lautasellinen kasvissosekeittoa ja lasillinen vettä. Suunnittelet meneväsi tänäänkin salille, tai ehkä juoksulenkille. Talossa on täysin hiljaista, sillä olet yksin.

Mutta kun ei sen tarvi mennä niin! Kesälomalla kuuluu nauttia elämästä ja kerätä voimia tulevaa koulu- tai työvuotta varten. Olen varma, että vanhuksena iloitsisit paljon enemmän hauskoista muistoista nuoruusvuosiesi villeistä kesistä kuin siitä, kuinka sinulla oli maailman paras itsekuri (=et pitänyt ollenkaan hauskaa). Miksi tuhlaisit kesäsi tai mitään muutakaan aikaa vuodesta siihen, että inhoat itseäsi, syöt vain parsakaalta, treenaat itsesi pyörryksiin ja eristät itsesi muista ihmisistä? Sen sijaan voisit pitää hauskaa, nähdä kavereita ja sukulaisia, matkustaa, nauttia hyvästä ruuasta ja liikkua, koska se on hauskaa!



''Mutta kun ahdistaa''. Niin ahdistaa minuakin aina välillä. Mutta lyön vaikka vetoa, että kyllä sinua ahdistaa myöskin velloa tässä hirveässä sairaudessa. Kesä on täydellistä aikaa vähän haastaa itseään ja kohdata pelkojaan, kun koulu/työ ei (ainakaan toivottavasti) stressaa niin paljoa. Parasta terapiaa ahdistukseen on hauskat hetket kavereiden kanssa. Kesällä kuuluukin syödä litrakaupalla jäätelöä, mansikoita sekä grilliruokaa, uida jääkylmässä vedessä, ottaa aurinkoa ja matkustella. Sinäkin pystyt siihen varmasti, vaikka syöminen, rentoutuminen ja liikkuminen ahdistaisi. Ja lupaan, että hauska kesä on kaiken ahdistuksen arvoista! Voit ottaa kesän aikana monen monituista askelta eteenpäin paranemisprosessissasi.

Ihana pikkusiskoni meikkasi mut juhannuksena <3 Ja fun fact: itsehän en osaa juuri meikata tai laittaa hiuksia :D


Siispä pyydän, että et haaskaa arvokasta elämääsi syömishäiriössä vellomiseen, kun voisit oikeasti ELÄÄ! Muuten saatat hyvinkin katua vanhempana. Itsekin olen tänä kesänä herkutellut, levännyt ja poikennut rutiineistani pienestä ahdistuksesta huolimatta. Ja arvatkaapa mitä; tiedän jo nyt, että tästä kesästä tulee mahtava! Otettaisiinko kaikki tänä kesänä tavoitteeksi oikeasti nauttia, tehdä sitä mistä oikeasti tykkäämme, ladata akkuja tulevaa varten ja samalla kerätä niitä hauskoja muistoja tulevaa varten? Jos vastasit kyllä, ala sinäkin toteuttaa unelmiesi kesää, mikään ei voi estää sinua.

Kesällä on aikaa hankkia se kauan  unelmoitu/harkittu lemmikki, tai viettää enemmän aikaa vanhojen karvakavereiden kanssa!


Toivottavasti tykkäsitte postauksesta!
Tykkäisittekö enemmänkin tällaisista vähän lyhyemmistä, motivoivista postauksista? Millainen kesä teillä on tulossa? Olen muuten pahoillani, että postauksia on tullut nyt vähän väljemmällä tahdilla. Tämä kesäkuu on ollut aika kiireinen ja olen tietenkin halunnut myös levätä kesätöideni jälkeen.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm