Siirry pääsisältöön

Miten olla itselleen armollisempi?

En ole varmastikaan väärässä väittäessäni, että monille syömishäiriötä sairastaville (ja muillekin ihmisille) täydellisyydentavoittelu voi olla varsinainen ongelma. Tässä postauksessa ajattelinkin kertoa vähän omia kokemuksiani ''perfektionismista'' ja antaa myös vinkkejä siihen, miten olla itselleen edes vähän armollisempi.

Nykyajan yhteiskunta vaatii ihmiseltä todella paljon. Pitäisi syödä puhtaasti, treenata tietyllä tavalla, olla tikissä, elää mahdollisimman terveellisesti, olla koko ajan tavoittelemassa jotakin. Koko ajan pitäisi asettaa uusia tavoitteita ja pyrkiä olemaan parempi versio itsestään. Vaikka tietyllä tapaa suvaitsevaisuus ja erilaisuuden arvostaminen lisääntyy, ainakin joissakin asioissa on vieläkin hyvin mustavalkoiset raamit ''oikealle'' ja ''hyväksyttävälle''. Kaikkialta tulee informaatiota siitä, miten asiat tulisi tehdä ja millainen tulisi olla. Ei siis ihmekään, että monen pää menee pyörälle. Kuitenkin usein itsekriittisyyden taustalla on kirjaimellisesi ihminen itse. Henkilöä X ei välttämättä kiinnosta muiden mielipiteet tai yhteiskunnan painostus, mutta hän kokee silti paineita suoriutua asioista tietyllä tavalla. Tällöin itsekriittisyys johtuu ankaruudesta itseään kohtaan. Usein yhteiskunnan asettamat paineet kuitenkin vaikuttavan henkilön tiedostamattakin siihen, mitä vaatii itseltään.

Photo by Max van den Oetelaar on Unsplash

Itsekriittisyys ei varsinaisesti ole huono asia; joskus on vain otettava itseään niskasta kiinni ja suoriuduttava paremmin esimerkiksi unelmien opiskelupaikkaa tavoiteltaessa. Liiallinen itsekriittisyys on kuitenkin haitaksi terveydelle. Se lisää mm. masennuta ja ahdistusta. Toki jokainen on joskus liian itsekriittinen, mutta jos tämä ''tila'' on päällä koko ajan, voidaan jo sanoa henkilön olevan perfktionisti. Perfektionistille omat suoritukset eivät yleensä riitä ja hyvin suoriutuessaankin hän haluaisi olla vielä parempi. Epäonnistumiset pelottavat ja ahdistavat häntä. Perfektionismi voi ulottua jollekin tietylle tai pahimmassa tapauksessa kaikille elämän osa-alueille.

Photo by Asdrubal luna on Unsplash

Itse olen vaatinut itseltäni paljon jo lapsesta lähtien. Tällöin se näkyi lähinnä siinä, että halusin menestyä koulussa todella hyvin. Tiedän hyvin sen tunteen, kun aina löytää itsestään jotakin vikaa; milloin pitäisi kiinteytyä, olla sosiaalisempi, parempi koiranomistaja, liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, kiinnittää huomiota ryhtiin, olla kauniimpi, osata jotakin paremmin, jne. Lista voisi jatkua loputtomiin. Itsekriittisyyteni on varmasti ollut siis osittain myös taustalla anoreksiaan sairastumisessa. Miksi siis pitää siitä kiinni? Jatkuva itsensä sättiminen pitää yllä stressitilaa kehossa, laittaa mielen matalaksi ja usein vain haittaa asioiden saavuttamista. Jos on liian itsekriittinen, ei usein uskalla edes yrittää, kun ''eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi''. On musertava tunne olla jatkuvasti huonossa valossa omissa silmissään.

Täydellisyys on vain illuusio - esim. hyväksi koettu ruokavalio vaihtelee yksilöiden välillä, eri kulttuureissa, jne.


Miten sitten olla armollisempi itselleen?


  1. Tiedosta itsemyötätunnon olevan taito, jota voi opetella. Valitse opetella olemaan itsellesi armollisempi, sillä se ei tapahdu hetkessä.
  2. Mieti, missä on oikeasti tarpeen olla hyvä. Sinun ei todellakaan tarvitse tai edes kannata panostaa kaikkeen täysillä. Luovu asioista, jotka eivät tuota sinulle hyvää oloa tai joita et edes asian itsensä vuoksi halua saavuttaa. Tavoittele riittävää, älä täydellistä.
  3. Pysäytä negatiiviset ajatukset. Jos sinusta tuntuu, että olet epäonnistunut, mieti miksi sinusta tuntuu näin. Onko mahdollista, että et muiden silmissä edes ole epäonnistunut? Mikä on pahin asia, mikä tästä ''epäonnistumisesta'' seuraa? Usein mitään pysyvää vahinkoa ei ole tapahtunut.
  4. Harjoittele myötätuntoisempaa puhetta itseäsi kohtaan. Epäonnistumisten sattuessa älä jää sättimään itseäsi vaan mieti, oliko asia loppujen lopuksi niin tärkeä. Jos ei, päästä irti. Jos oli, mieti miten voisit onnistua ensi kerralla. Tsemppaa itseäsi kohti onnistumisia. Kun onnistut, kehu itseäsi. Muista, että kaikki epäonnistuvat ja pettyvät itseensä. Se on elämää ja mokista kuuluu päästä yli.
  5. Työskentele paremman itsetunnon eteen. Usein liiallinen itsekriittisyys voi johtua myös huonosta itsetunnosta. Ole oma itsesi, älä vertaile itseäsi muihin.
  6. Aseta välitavoitteita. On paljon helpompi pitää positiivinen asenne, kun tavoitteesi ei ole vain yksi jättimäinen möntti tulevaisuudessa. Kun pilkot tavoitteesi osiin, voit saavuttaa jotain pientä (josta tietysti kehut itseäsi) vaikka joka päivä.
  7. Pidä huoli levosta ja rentoutumisesta. Vaikka tavoittelisitkin jotakin itsellesi tärkeää, joka oikeasti motivoi sinua, on tärkeä levätä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja tuottava, vaan on tärkeää myös olla tekemättä mitään hyödyllistä.
  8. Jos sairastat syömishäiriötä: korjaa ravitsemustilasi syömällä tarpeeksi ja lepäämällä. Itseensäkin on niin paljon helpompi suhtautua positiivisemmin, kun aivot saavat tarpeeksi ravintoa!
  9. Hankkiudu eroon tekijöistä, jotka lisäävät itsekriittisyyttäsi. Jos jokin Instagram-tili saa sinut tuntemaan itsesti huonoksi, lopeta sen seuraaminen. Jos esim. vanhempasi vaativat sinulta liikaa, ota asia puheeksi heidän kanssaan.
  10. Älä muistele menneisyydessä tehtyjä virheitä tai muitakaan asioita, joihin et voi vaikuttaa. Elä hetkessä.

Photo by Pablo Heimplatz on Unsplash

Kesän alussa päätin laittaa pisteen itseinhon kierteelle ja opetella olemaan itselleni armollisempi. Olen todellakin huomannut sillä olleen positiivisia vaikutuksia. En voi sanoa olevani mestari itsemyötätunnossa, mutta harjoittelen joka päivä tietoisesti puhumaan itselleni kauniimmin. 

Muista, että itsemyötätunto ei ole laiskuutta tai luovuttamista, päin vastoin - olet paras versio itsestäsi silloin, kun olet sujut itsesi kanssa. Muista elää itsesi näköistä elämää, sillä hyvä elämä näyttää erilaiselta jokaisella. Vaikka et saavuttaisikaan täysin sitä, mitä halusit, voit saavuttaa jotakin aivan yhtä hyvää. Itsemyötätunto on äärimmäisen hyödyllinen taito, sillä se lisää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Unelmoi rohkeasti - mitä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi pelkän täydellisyyden illuusion jahtaamisen sijaan? Ja muista, että sinä riität juuri tuollaisena.

Photo by Peter Fogden on Unsplash

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä postauksen asioista (esim. kirjat, youtube-kanavat/videot, blogit, yms.), jotka ovat tsempanneet minua paranemisprosessin kanssa ja muutenkin vaikeina hetkinä. Kiinnostaisiko se teitä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm