Siirry pääsisältöön

Uusia tuulia

Kuten varmasti tiedätte, elämässäni on tapahtunut viime aikoina aika paljonkin muutoksia. Tässä postauksessa haluaisin kertoa vähän tarkemmin, miten elämä on lähtenyt näiden muutosten keskellä sujumaan.

Päätimme kesäkuussa muuttaa isompaan omakotitaloon, sillä 100-neliöinen, kolmen makuuhuoneen talomme oli auttamatta liian pieni viidelle ihmiselle, kahdelle kissalle sekä isolle koiralle. Laitoimme siis talomme myyntiin ja aloimme samalla katsella meille sopivia taloja. Olimme todella onnekkaita, sillä sen lisäksi että löysimme meille sopivan talon todella nopeasti, saimme myös oman talomme myytyä kuukaudessa. Oliko syy hyvässä välittäjässä vai hyvässä talossa, kuka tietää :D

Muuttojärjestelyt olivat käynnissä koko kesän, ja viime viikon keskiviikkona 8.8 aloimme vähitellen siirtää tavaroitamme uuteen kotiin. Sunnuntaina 12.8 muutto oli jo ohitse. Uusi talomme on 80-luvun kaksikerroksinen puutalo, joka sijaitsee rauhallisella alueella loistavien ulkoilumahdollisuuksien sekä luontopolkujen äärellä lähellä keskustaa. Itse halusin ja myös sain yläkerran pienemmän makuuhuoneen omalla parvekkeella. Talo on tuntunut alusta alkaen kodikkaalta, vaikka kaipaakin pientä pintaremonttia mm. muovimatot haluamme vaihtaa laminaattiin ja joihinkin huoneisiin tarvitaan uudet tapetit. Päinvastoin kuin odotin, vanhan talomme ''jättäminen'' ei tuntunut juuri haikealta. Olimme kuitenkin sen itse rakentaneet ja asuneet siinä jo yli kymmenen vuotta.

Uusi talomme takapihalta katsottuna...

Olen jo järjestellyt tavarani huoneeseeni, mutta muutama hankinta on vielä tehtävänä, mm. sisustusesineitä ja matto. Uusi sänky toimitettiin tänään. Asumme kuitenkin vielä pahvilaatikoiden keskellä. Senpä takia teen esittelypostauksen huoneestani vasta myöhemmin, kun kaikki on oikeasti laitettu kuntoon.

Uuden talon (ja auton) lisäksi haimme vihdoinkin kauan odotetun kissanpentumme uuteen kotiinsa. Vilkku on tällä hetkellä 15-viikkoinen tyttökissanpentu. ''Rodultaan'' hän on perus maatiainen. Emo oli kaverini sukulaisten kissa ja saimmekin pennun ilmaiseksi. Vilkku on madotettu ''ohjelman'' mukaan, mutta saa ensimmäiset rokotuksensa vasta ensi viikolla. Haimme Vilkun maanantai-iltana ja ensimmäinen ilta kuluikin hänen osaltaan lähinnä kuljetuskopassa kyhjöttäessä. Kasvattajan mukaan Vilkku on ujomman puoleinen pentu, mikä on kyllä tullut huomattua :D Mitenkään liian arka Vilkku ei kuitenkaan ole, sillä nyt hän jo leikkii kanssamme ja ruoka maistuu erinomaisesti. Silittelyistä hän ei vielä kauheasti innostu, esim. kehräystä ei ole vielä kuultu. Olen kuitenkin varma, että Vilkku rentoutuu ja oppii luottamaan meihin ajan kanssa :)

Uusi vauvamme :3

Meillä oli jo ennestään noin 10-vuotias uroskissa Valde. Hän tuli meille kahdeksan vuotta sitten löytöeläintalosta, joten tarkka ikä ei ole selvillä. Tietenkin olennaista olisi, että Valde ja Vilkku tottuisivat toisiinsa ja tulisivat siten toimeen. Pari ensimmäistä päivää kohtaamiset sujuivat lähinnä sähinän ja murinan merkeissä ja kissat välttelivät toisiaan Vilkun oleskellessa ala- ja Valden yläkerrassa :D Kuitenkin keskiviikkoiltana alkoi tapahtua edistystä. Valde ja Vilkku oleskelivat jo lähekkäin ja myös pikaiset haistelut vaihdettiin. Tänä aamuna Valden suusta kylläkin kuului jälleen sähinää, kun Vilkku vaani ja varjosti häntä :D Pienin askelin eteenpäin...

Tältä näytti tilanne eilen illalla...

Myös koulun suhteen muutoksia on tapahtunut, kun yritän jälleen eläinlääkäriksi. Kuten tiedätte, lukio-opintojani pidennettiin neljään vuoteen, kun otin kymmenen kurssia lisää lähinnä fysiikan ja kemian muodossa. Tällä hetkellä menossa on fysiikan toinen kurssi, josta olen yllättävän innoissani. Motivaatio opiskeluun on myös pääosin kunnossa ja väljempi lukujärjestys mahdollistaa sen, että suurempaa stressiä tuskin tulee syntymään. Tällä viikolla kylläkin muuton ja Vilkun vuoksi läksyt sun muut on usein jääneet viime tinkaan :D Mutta sallin sen itselleni hyvillä mielin nyt, kun elämässäni on tapahtunut paljon isoja muutoksia. Tärkeintä on se, että asenteeni koulunkäyntiin on (vielä) positiivinen ja motivaatio on kutakuinkin kohdillaan.

Kiireisen elämänvaiheen vuoksi myöskin liikunta on jäänyt vähemmälle, mikä on täysin okei! Kehoni kaipaakin nyt lepoa, kun painonnostolle on tarvetta ja senpä takia olen myös rohkaistunut uhmaamaan todella juurtuneita pelkojani syömisten suhteen. Välillä on haastavaa syödä tarpeeksi ruokaa, kun olo tuntuu täydeltä ja turvonneelta, välillä taas olen kuin pohjaton kaivo :D Pääasia on kuitenkin, että olen huolehtinut riittävästä energiansaannista ja omaksunut ''enemmän on enemmän'' -asenteen. Tällä hetkellä olen henkisesti hyvässä tilassa: vaikka en tällä hetkellä koulumatkojen lisäksi juuri liiku, syön rennommin kuin ehkä ikinä sairastumiseni jälkeen. Uskon vahvasti, että painoni on menossa oikeaan suuntaan.


Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Pahoittelen, jos postauksesta tuli sekavahko, niin siinä käy, kun tunkee paljon asiaa pieneen tilaan :D Olisin enemmän kuin iloinen postaustoiveista kommenteissa. Itse haluaisin tehdä postauksen liittyen täydellisyyden tavoitteluun ja sen lievittämiseen. Kiinnostaisiko se teitä?

Kommentit

  1. Oi että ku tykkään lukea sun blogia!! Ja hei sitte ku muutatte ni jonkinlainen esittelykierros sisältä ja ulkoota olis kiva nähdä! Ja hei ootko aatellu että minkälaista eläinlääkärin hommaa aiot tavotella vai onko se asia vielä auki? ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Ollaan siis jo muutettu, mutta voin kyllä tehdä jonkinlaisen talon/huoneen esittelypostauksen sitten, kun kaikki on valmista. Oon kyllä ajatellut, että erikoistuisin jossakin vaiheessa pieneläinlääkäriksi, mutta saa nyt nähdä :D

      Poista
  2. Kuulostat ihanan positiiviselta! Tosi voimaannuttavaa luettavaa itse syömishäiriön kanssa kamppailevana <3 Täydellisyyden tavoitteluun liittyvä postaus kolahtais hyvin vahvasti ainakin mulle. Pusuja sun kissoille ja kauheesti tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Ihana kuulla, että blogistani on ollut iloa. Haluaisin kyllä ehdottomasti tehdä täydellisyyden tavoittelusta postauksen ja ehkä teenkin sen sitten seuraavaksi :) Kiitos paljon ja tsemppiä myös sulle <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm