Siirry pääsisältöön

Mutkia matkassa #2 - Painon jakautuminen

Tänään on aika jatkaa Mutkia matkassa -sarjaa. Minun piti kirjoittaa ja julkaista tämä postaus jo viime viikolla, mutta olen ollut todella kiireinen mm. koeviikonn vuoksi. Olen joka tapauksessa pahoillani viivästyksestä. Kuitenkin, tämän postauksen aihe on (otsikon mukaisesti) painon jakautuminen. Pahoittelen, että postauksessa on myös aiheeseen liittymättömiä kuvia, Minulla ei ole kauheasti bodycheck-kuvia enk muutenkaan kauhean vähäpukeisia kuvia viitsi tänne laittaa :D

Jälleen kerran minun täytyy taas suositella lukemaan Free Your Self -blogin postauksen aiheesta, mikäli haluatte tietää siitä tarkemmin. Itse kirjoitan tämän postauksen lähinnä omien kokemuksieni pohjalta, mitään tästä aiheesta välttämättä oikeasti tietämättä :D Jos painonnousuun liittyvät asiat mietityttävät sinua, suosittelen juttelemaan asiasta ammattilaisten kanssa.


Yksi pelottavimmista asioista paranemisessa on painon nostaminen. Samalla se on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, sillä alipainoisena et voi olla parantunut syömishäiriöstä. (Ignooraan tässä nyt tarkoituksella ihmiset, jotka ovat luonnostaan alipainoisia, sillä he ovat todella harvassa.) Monet kokevat vaikeuksia jatkaa eteenpäin paranemisessa painon noustessa - eikä ihme, tuohan se mukanaan monia ikäviä lieveilmiöitä ennen, kuin prosessi on tullut onnellisesti päätökseensä. Siksi kannattaakin olla jo etukäteen varautunut mm. painon jakautumiseen liittyviin asioihin, niin ne eivät tule niin suurena shokkina.

Kun ruokamääriä aletaan kasvattaa painon nostamiseksi, ensimmäiseksi saapuu turvotus, jota voi esiintyä esim. jaloissa, kasvoissa ja/tai vatsan alueella. Jos haluat tietää tarkemmin turvotuksesta (esim. mistä se johtuu ja miten sitä voi yrittää helpottaa), lue aiempi postaukseni aiheesta.

Tästä kuvasta huomaa selvästi vatsan turvotuksen ja sen, ettei painoni ollut vielä jakaantunut...

Usein turvotuksen jälkeen alkaa rasvakudosta kertyä etenkin keskivartalon alueelle, mutta siihen on syynsä: ''ylimääräinen'' rasva suojaa vaurioituneita sisäelimiä ja tarjoaa vararavinnon lähteen keholle, joka ei luota sinuun ''nälkiintymiskauden'' päätyttyä. Ainakin minulle (ja niin varmasti monelle muullekin syömishäiriöistä kärsiville) vatsarasvan kertyminen yhdessä turvotuksen kanssa tuntui maailmanlopulta. Se tuntui ahdistavalta ja minua pelotti, olenko pilannut kehoni syömällä tolkuttomasti ja muuntautumalla ryhävalaaksi. Et kuitenkaan missään nimessä saa yrittää kompensoida tilannetta esim. laihduttamalla, sillä silloin vain pahennat elimistösi nälkiintymistilaa, jolloin sama tilanne toistuu uudelleen mahdollisesti entistä pahempana, kun yrität uudelleen nostaa painoa.

Kun sinnikkäästi jatkoin ateriasuunnitelmani noudattamista, painon nostamista ja riittävää lepoa, alkoi turvotus kuukausien kuluessa laskemaan. Hormonitoimintani alkoi jälleen pelaamaan (=menkat palasivat) ja kun olin päässyt hyvinvointipainooni, oli painokin alkanut pikkuhiljaa jakautumaan. Kehoni tuli sopusuhtaisemmaksi, sillä rasvakudosta tuli myös lantion, reisien, takapuolen ja rintojen alueelle. Yhtäkkiä kehossani oli taas parempi olla, kun en enää tuntenut olevani kuin kuudennella kuulla raskaana :D Luota minuun, turvotus kyllä vähenee ja paino alkaa jakaantumaan, kun vain malttaa odottaa sekä syödä ja levätä tarpeeksi. Palkintona odotuksesta on terve ja sopusuhtainen keho, jossa sinulla on energinen olo.

Painon jakautumisen jälkeisistä kuvista huomaa, että on sitä painoa tullut myös ''oikeisiinkin'' paikkoihin :D

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta!
Kannattaa myös muistaa, että vaikka paino jakautuukin kaikilla jollain tasolla, on kaikilla silti oma vartalotyyppi, esim. lantio-vyötärösuhteeseen voi olla vaikea vaikuttaa. Yrittäkää siis rakastaa itseänne sellaisina, kuin olette <3 Yritin vastoin tapojani tehdä tästä postauksesta vähemmän jaarittelevan, eli toisin sanoen lyhyen ja ytimekkään. Olen laittanut postaustoiveitanne ylös, mutta niitä saa edelleen ehdottaa kommenteissa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm