Siirry pääsisältöön

Syömishäiriö ja kasvissyönti

Tajusin tässä vähän aikaa sitten, että en ole juuri ollenkaan puhunut kasvissyönnistä täällä blogin puolella. Siitä sainkin idean, että voisin vähän paljastaa omia mielipiteitäni kasvissyönnistä paranemisprosessin aikana sekä kertoa omia kokemuksiani aiheesta. Jälleen kerran, postaus perustuu paljolti omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini, ei pelkästään tutkittuun tietoon :)

Taustatietoina voisi sanoa sen verran, että olen aina ollut todella eläinrakas enkä ole ikinä mitenkään kauheasti tykännyt lihan mausta/koostumuksesta. 13-vuotiaana aloin ottaa selvää tuotantoeläinten oloista ja siitä syntyi päätös vähentää lihan määrää omassa ruokavaliossani. Lopetin ensin sianlihan syömisen ja 14-vuotiaana jätin myös naudanlihan pois. Olin siis semivegetaristi jonkin aikaa, kunnes jouduin osastolle 15-vuotiaana huhtikuussa 2017. Ravitsemusterapeutti suositteli hyvin pontevasti minua palaamaan sekasyöjäksi, kunnes voisin paremmin. Närkästyksestäni huolimatta suostuin ehdotukseen, koska en jaksanut ruveta väittelemään aiheesta. Lihan syöminen osastolla ällötti minua, mutta selvisin siitä. Kotiuduttuani jatkoin vielä muutaman kuukauden sekasyöntiä, kunnes syksyllä sain äidiltäni luvan jättää sian- ja naudanlihan sekä kanan pois ruokavaliostani. Tätä ''lakto-ovo-pescovegetarismia'' noudatan edelleen.

 Ihanaa kun kauppoihin tulee koko ajan lisää kasvisvaihtoehtoja <3

 Itse olen sitä mieltä, että kasvissyönti ei ole mahdotonta paranemisprosessin aikana, mutta suosittelisin ennemmin sekasyöntiä etenkin prosessin alkuvaiheessa. Aliravitsemustilan korjaaminen edellyttää monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota, joka on ehkä helpompi muodostaa kun lihakin on ruokavaliossa mukana. Proteiinit koostuvat aminohapoista ja niiden tärkeä tehtävä on toimia kehossa solujen rakennusaineena. Fakta on, että eläinkunnan tuotteista saa monipuolisemmin ihmiselle välttämättömiä aminohappoja kuin kasvikunnan tuotteista. Myös kasvikunnan tuotteista voi saada kaikki välttämättömät aminohapot, mutta se vaatii ruokavalion huolellista suunnittelua ja erilaisten kasvikunnan tuotteiden monipuolista käyttöä ruokavaliossa.

 Kesällä 2017 söin vielä lihaa, kun oli vielä reippaasti painoa nostettavana

Kasvisruuasta saa yleisesti ottaen myös vähemmän energiaa kuin liharuuasta, joten sitä pitää syödä määrällisesti huomattavasti enemmän (esim. täällä vegaanin lautasmalli). Kuten varmasti tiedätte, syömishäiriöstä toipuvan on usein syötävä muutenkin määrällisesti paljon enemmän kuin ''tavan tallaajan''. Siksi voi olla todella vaikeaa syödä kasvisruokaa riittävästi ja myös ruuan suureen määrään ja kuitupitoisuuteen liittyvät ongelmat, kuten vatsan turvotus, voivat siis olla kasvisruokavaliolla tavallistakin suurempia. Liharuuasta voi olla siis helpompi saada tarvittava energiamäärä kasaan ilman epätyypillisen voimakkaita lieveilmiöitä.


Kun mietitään kasvissyöntiin siirtymistä/palaamista paranemisprosessin aikana, olisi hyvä pysähtyä miettimään kyseisen henkilön syitä kasvissyönnin taustalla. Itselläni se oli puhtaasti huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja ilmastonmuutoksesta. Monella syömishäiriötä sairastavalla syy on kuitenkin enemmänkin siinä, että kasvisruoka yksinkertaisesti tuntuu turvallisemmalta syödä. Tällainen henkilö todennäköisesti vain haluaa noudattaa syömishäiriönsä asettamia sääntöjä ja rajoituksia, jolloin on mahdotonta parantua. Toki kasvissyönnin taustalla voi olla moniakin syitä, joista kaikki eivät välttämättä liity syömishäiriöön. Jos henkilö on ollut kasvissyöjä jo kauan ennen syömishäiriötään, voi hänen ehkä antaa turvallisemmin mielin palata vanhaan ruokavalioonsa. Jos sen sijaan on pienikin epäilys siitä, että kasvissyönti on henkilön tapa rajoittaa syömisiään, ei hänen kannata ainakaan pitkään aikaan aloittaa kasvissyöntiä.

Itsetehtyjä, täytettyjä lehtikaalilättyjä

Jos siis palat halusta ryhtyä kasvissyöjäksi, malta mieluusti mielesi. Ehdit kyllä tehdä niin, kunhan olet jälleen normaalipainossa ja/tai muuten korjannut ravitsemustilanteesi. Muista olla rehellinen itsellesi: jos ryhdyt kasvissyöjäksi vain sen takia, että pelkäät syödä lihaa, pelaat suoraan syömishäiriön pussiin. Jos päätät myöhemmin alkaa kasvissyöjäksi, suunnittele mieluusti ruokavaliotasi yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Itse olen sitä mieltä, että kasvissyönti on terveelle ihmiselle eettinen ja terveellinen tapa syödä, mutta kaikki saavat itse tehdä päätöksensä lihan syömisestä tai syömättä jättämisestä. Ja muista, että sinulla ei ole kiire! Huolehdi aina ensisijaisesti terveydestäsi ja syö niin, että juuri sinun kroppasi voi hyvin.

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3

Kommentit

  1. Mun anoreksiaan 11- vuotiaana sairastunut tyttö olisi kovasti halunnut ryhtyä vegaaniksi. Sanoin, että saat alkaa vegaaniksi siinä vaiheessa kun voit ahdistumatta syödä mitä vaan vegaanista (ranskanperunoita, donitseja, sipsejä yms). Nyt tyttö on 14 ja lähes terve, eikä edelleenkään vegaani. Punaisen lihan annoin jättää pois ruokavaliosta, mutta siipikarja, kala, muna ja maitotuotteet ovat siinä pysyneet. Itse olen sitä mieltä, että tyttäreni halusi vegaaniksi vain, koska se olisi ollut "luvallinen" tapa rajoittaa syömistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä itsekään antaisi noin nuoren ryhtyä kokonaan vegaaniksi varsinkin, kun on syömishäiriötaustaa ja epäilys siitä, että se on vain keino rajoittaa syömisiä... Nimenomaan vasta sitten, kun on terveempi :) Tsemppiä kovasti teille molemmille <3

      Poista
  2. Hyvä ja fiksu postaus taas! Itsellä myöskin kasvissyöntiin eniten vaikuttavat juurikin eettiset syyt, mutta on vähän hankalaa kun kärsin lisäksi jonkinasteisesta keliakiasta (ei ole virallisesti diagnosoitu, mutta gluteeniton ruokavalio vähensi vatsaoireita huomattavasti) ja lisäksi esim. palkokasvit aiheuttavat mahavaivoja, joskus maitotuotteetkin.

    Ei ole ollut voimia etsiä ihan kaikkea mahdollista saatavilla olevaa tietoa ruokavalion koostamisesta, niin kun esim. nyhtökaurat ja pavut sun muut eivät oikein mahalle sovi niin tuntuu että tulee koko ajan popsittua joko härkistä, soijaa eri muodoissa tai tofua. Joskus syön kananmuniakin, mutta niistä mulla on lapsesta saakka tullut sekä munakkaana että keitettynä vähän huono olo... Toki noistakin saa monia erilaisia variaatioita, mutta ei ehkä kovin monipuolistakaan syödä aina samoja pääaterioilla.. Oon ihan normaalipainossa tällä hetkellä, mutta vaadin edelleen todella isoja määriä ruokaa ja etenkin sitä proteiinia, niin entistä hankalampaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Kasvissyönti voikin olla vaikeaa, jos on muitakin ''ruokarajoitteita'' :/ Itselläni pavut aiheuttavat joskus vatsan turvotusta, mutta ei siinä määrin että se sinänsä haittaisi. Itse ehkä sinun tilanteessasi söisin myös kalaa niin voisi olla helpompaa tai sitten käyttäisin vain niitä kasviproteiinin lähteitä jotka minulle sopii. Kannattaa kokeilla quornia ja tempehiä jos et niitä vielä ole kokeillut ja tietty syödä paljon pähkinöitä ja siemeniä kun niistä saa proteiinia :) Myös sienistä saa proteiinia...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm