Siirry pääsisältöön

Viikon haasteet #1

Keksin jälleen uuden postaussarjan, jossa kirjoitan ylös kaikki viikon aikana kohtaamani haastavat tilanteet, esim. ruuan, levon ja liikunnan osalta. Tarkoitus on siis haastaa itseni kohtaamaan pelkojani ja samalla pysyä kärryillä siitä, mitä täytyy vielä työstää ja tietenkin mikä tärkeintä, pistää kunnolla kampoihin syömishäiriötä vastaan :D Suosittelen myös teitä pitämään kirjaa teille haastavista tilanteista ja ruveta kohtaamaan vielä olemassaolevia pelkojanne!


Tiistai

Tein välipalaksi banaanilättyjä maapähkinävoin ja siirapin kera. Tämä on mulle siinä mielessä hieman haastava välipala, etten tiedä ollenkaan paljonko siinä on kaloreita ja yleensä syön aina saman välipalan. Banaanilätyt on kyllä niiiin hyviä... Otin ''jälkkäriksi'' vielä pari riviä vegaanista suklaata, joten tämä välipala oli kyllä tuplawin!



Keskiviikko

Tämän päivän lounas oli täydellinen esimerkki siitä, että syömishäiriö voi yllättävässäkin tilanteessa keksiä jotain pään menoksi. Minulle nimittäin kouluruokailu itsessään on nykyään ihan normaali asia, eli se ei siis itsessään pelota. Tätä kyseistä ruokaa, lohimurekepihvejä, perunoita ja kastiketta, olen syönyt lukemattomia kertoja aikaisemminkin, mutta jostakin syystä juuri tällä kerralla mieleni päätti ahdistua majoneesipohjaisesta kastikkeesta! Ajattelin kuitenkin järkevästi, että en todellakaan ala rajoittamaan loppupäivän syömisiäni sen takia, että söin ravinteikkaan lounaan, joka sattui sisältämään myös majoneesia... Hoidin siis loppupäivänkin ruokailut kunnialla, hyvä minä!

Kuva ei tee ruualle oikeutta :D


Torstai

Tämän päivän haaste oli koululounaan jälkkäriksi syöty pannari mansikkahillolla ja kermavaahdolla! Pannari ei itsessään ole minulle enää pelkoruoka. Haaste liittyikin enemmänkin siihen, että vaikka olen jo tällä viikolla haastanut itseäni ja aion haastaa myös viikonloppuna, voin silti syödä normaalin koululounaan päälle vielä jälkkäriä.



Perjantai

Tämän päivän koululounas ei ollut mikään iso haaste, mutta haaste se on pienikin: hot dog, jossa oli soijanakki, ketsuppia, sinappia sekä coleslaw-salaattia. Söin tänään myös välipalan osana rivin maanantaina ostamaani vegaanisuklaata.

Pahoittelen jälleen kerran hirveää kuvaa :D



Sunnuntai

Äiti leipoi maailman parhaita runebergintorttuja ja söin yhden lounaan jälkkäriksi! Menimme äitin ja iskän kanssa iltapäivällä elokuviin, jossa join välipalaksi smoothien ja söin loput maanantaina ostamastani 80 g vegaanisesta suklaalevystä.


Olen päättänyt alkaa haastamaan itseäni vähän enemmän tänä vuonna. Olen pysynyt jo pitkään aika lailla mukavuusalueellani (kesän Interrailia lukuunottamatta). En halua lopun elämääni miettiä, mitä voin syödä ja rajoittaa syömisiäni sen takia, että olen herkutellut. Haluan oppia syömään kehoni viestejä ja myös mielihalujani kuunnellen ja päästää irti typeristä sh:n määrittelemistä säännöistä. Ei ole mitään yleispätevää sääntöä, kuinka paljon saa herkutella, vaan kyse on jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta tasapainosta. Kun syö tarpeeksi ravinteikasta ruokaa, voi huoletta herkutella silloin kuin mieli tekee. Ihan niin kuin ennen syömishäiriötäkin herkuttelin, kun siltä tuntui, eikä mitään pahaa tapahtunut. Tässä minulle itselleni ja teille haaste vuodelle 2019: kohtaa ja voita mahdollisimman paljon pelkoruokia!

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Miten juuri sinä aiot haastaa itseäsi lähitulevaisuudessa? Vastaanotan enemmän kuin mielelläni palautetta ja postausehdotuksia kommenteissa!

Kommentit

  1. Tuo herkuttelu on kyllä sellainen ongelma itselläkin. Eihän herkkuja ole sinällään "pakko" syödä, mutta mun mielestä ne ainakin maistuvat aina välillä hyviltä. Olisi vaan kiva voida syödä niitä sillä lailla kuin "ennen vanhaan" eli suuremmin miettimättä. Ei nyt tietenkään terveen ihmisen kannata ehkä ihan aina rynnätä kauppaan jos pikkuisen herkkuhammasta kolottaa, mutta että vaikka tietäisi olevansa menossa seuraavana päivänä mummon luo pullapöytään, niin voisi silti halutessaan edellisenä päivänä hyvillä mielin popsia sitä suklaata jos mieli tekee... :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Itse olen sitä mieltä, että syömishäiriöstä paranevan kannattaa syödä herkkuja mieluummin yleisesti ottaen ''liikaa'' kuin kieltää niitä itseltään, koska muuten jää väkisinkin jumiin oman syömishäiriön kanssa. Sitten terveempänä on tietenkin hyvä miettiä semmoinen hyvä tasapaino herkkujen ja terveellisen ruuan suhteen, enkä todellakaan suosittele ketään täyttämään jokaista ateriaa herkuilla. Eikä herkuttelu tietenkään ole mikään pakollinen juttu, mutta varmaankin useimmilla ''totaalikielto'' ei toimi kovin hyvin...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm