Siirry pääsisältöön

Miten lisätä ruokamääriä?

Kuten varmaan jo tiedätte, olen hiljattain pyrkinyt lisäämään ruokamääriä, jotta pääsisin (tällä kertaa pysyvästi) setpointiini ja saisin kuukautiset säännöllisiksi. Siitä sain idean postauksesta, jossa antaisin vinkkejä omien kokemuksieni pohjalta siihen, miten löytää rohkeus lisätä ruokamääriä ja ihan oikeasti alkaa syödä enemmän/riittävästi. En itsekään ole riittävästä syömisestä välttämättä mikään paras esimerkki, enkä ole minkään sortin ammattilainen, mutta koen että minulla on silti hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen. Kyseiset vinkit ovat toimineet minulla, mutta eivät tietenkään välttämättä toimi sinulla :)

Itse tykkään ajatella ruokamäärien kasvattamista prosessina, johon kuuluu kolme vaihetta:

  1. Motivaation löytäminen
  2. Sitoutuminen ja toteuttaminen
  3. Ahdistuksen hallinta


Motivaation löytäminen

Jotta tekisit päätöksen ja alkaisit oikeasti syömään enemmän, tarvitset motivaatiota. Tee vaikka 10 kohdan lista siitä, miksi haluat parantua. Miksi sinun täytyy syödä enemmän? Mitä negatiivista on seurannut siitä, että olet syönyt liian vähän? Mikä sinua henkilökohtaisesti motivoi syömään enemmän, onko se aliravitsemustilan tuomat terveysongelmat vai se, että välttäisit osastolle joutumisen? 

Tilanne voi olla se, että haluaisit syödä enemmän ja sitä kautta voida paremmin, mutta pelkäät mahdollisia pelottavia seuraamuksia. Hae siis tietoa siitä, mitä kaikkea voisit saada syömällä riittävästi ja toisaalta, mitä ikäviä vaiheita se voi tuoda tullessaan (esim. Free Your Self -blogi, The Eating Disorded Institute, Letsecover-blogi). Katso motivoivia YouTube-videoita upeista ihmisistä, jotka syövät mitä ikinä tahtovat ilman, että mitään pahaa tapahtuu ja pyrkivät rakastamaan itseään (esim. Rebecca Leung, Jen Brett, Autumn Brianne). 

Itseäni ainakin kannusti ajatus siitä, että mitä minä menetän kokeilemalla isompia ruokamääriä? Olen ollut ns. quasi-recoveryssä jo ihan tarpeeksi pitkään tajutakseni, että se ei toimi, enkä halua elää ''puolikuntoisena'' ruokarajoitteineni koko lopun elämääni. Voit vaikka miettiä, miten söit ennen sairastumistasi. Tapahtuiko sinulle silloin muka jotain pahaa, vaikka söit miten halusit? Sain paranemisprosessini alussa korvaamatonta apua ravitsemusterapiasta, joten muista hyödyntää myös saatavilla olevaa ammattiapua.



Sitoutuminen ja toteuttaminen

Kun motivaatio on löytynyt, on aika tehdä suunnitelma siitä, kuinka paljon sitä sitten aletaan syömään. Joillekin toimii paremmin ravitsemusterapeutin kanssa tehty ateriasuunnitelma, toisille esim. minnie maud. Jotkut tykkäävät tehdä omat ateriasuunnitelmansa, mutta silloin se kannattaa tarkastuttaa ''puolueettomalla ja terveellä henkilöllä'', kuten vanhemmalla, jotta ruokaa tulee varmasti riittävästi. On oltava oikeasti rehellinen itselleen ja mietittävä, mikä on normaali ja riittävä määrä ruokaa. Muistathan kuitenkin, että etenkin kun olet aliravitsemustilassa, voit syödä niin paljon kuin mielesi tekee, et voi syödä liikaa!

Free Your Self -blogin Heidin sanoin motivaatio ei ole avain parantumiseen, vaan sitoutuminen. Kun motivaatio loppuu (mikä on ajoittain väistämätöntä), on silti tehtävä jokaisella aterialla valinta siitä, että minähän syön tarpeeksi. Vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Jos riittävä annostelu tuntuu aivan ylivoimaiselta, voi olla parempi antaa esim. vanhemman, puolison tai kaverin annostella puolestasi jonkin aikaa. Ympäröi itsesi kannustavilla ihmisillä, joilla on terve suhtautuminen ruokaan ja joiden annoksista voit ottaa mallia omaan annosteluusi. Itselleni on ollut suuresti apua vanhemmistani, jotka molemmat syövät esim. päivällisellä paljon ja hyvällä omallatunnolla ja ovat molemmat silti hoikkia. Voit opetella riittäviä annoskokoja myös syömällä mahdollisimman paljon ulkona ravintoloissa. Jos syöminen ei kerta kaikkiaan onnistu kotona, voi osasto olla oikea paikka joksikin aikaa.

Ongelmaksi voi muodostua etenkin alussa turvotus ja/tai täyden olon tunne. Tällöin voi olla todella vaikeaa syödä tarpeeksi, koska olo on niin tukala. Tässä tilanteessa suosittelen mahduttamaan mahdollisimman paljon energiaa pieneen pakettiin, jolloin syöt ''grammoissa'' vähemmän, mutta saat silti tarpeeksi energiaa. Itse esimerkiksi korvasin iltapalalla leivän korvaavalla määrällä maapähkinävoita. Toki täytyy syödä sen verran isoja määriä, että elimistö tottuu normaaleihin ruokamääriin. Kannattaa myös syödä sellaista ruokaa, josta oikeasti tykkää ja mitä tekee mieli, eli harjoitella intuitiivista syömistä. Tämä on siis loistava tilaisuus kohdata pelkoruokiaan! 

kuva täältä


Ahdistuksen hallinta

Kun ruokamäärät kasvavat, kasvaa ajoittain luonnollisesti myös ahdistus. Se on luonnollista, koska toimit todennäköisesti sh:n sääntöjä vastaan ja pelkäät esim. hallitsematonta lihomista. Ahdistus tunteena kannattaa hyväksyä, sillä kaikki tunteet ovat sallittuja. Sitten kannattaa esittää itselleen muutamia kysymyksiä: Mikä minua ahdistaa ja miksi? Onko kyseessä minun vain sh:n ääni? Mikä on oikeasti totta ja järkevää? Miten minun siis kannattaa toimia? Yritä siis puhua itsellesi järkeä. Muista, että voit aina palata motivaation etsimiseen ja muistuttaa itseäsi tosiasioista. Itse syömistilanteessa iskevää ahdistusta olen lievittänyt ajattelemalla, että jokainen ateria on ns. uusi ja erillinen. En siis anna edellisten tai tulevien aterioiden vaikuttaa meneillään olevaan ruokailuun, vaan annostelen joka aterialla ''minimieni'' mukaisesti, no matter what.

Voit käsitellä ahdistuksen tunnetta myös esim. kirjoittamalla vaikkapa päiväkirjaa, puhumalla ammattilaisten ja läheisten kanssa. Aina ei kuitenkaan välttämättä jaksa kohdata ja käsitellä mahdollisesti todella vaikeita tunteita, eikä itseään kannatakaan kuormittaa liikaa. Joskus voi siis olla parempi vaihtoehto siirtää huomio muualle. Tee tällöin mitä tahansa, mistä tykkäät: lue, kirjoita, piirrä, katso Netflixiä, venyttele, mene rauhalliselle kävelylle, jne. Hanki ylipäätänsä elämääsi mielekästä sisältöä ja tekemistä, että koko elämä ei pyöri sh:n ympärillä. 


Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Ensi viikolla julkaisen todennäköisesti postauksen ortoreksiasta. Jos teillä tulee mieleen postausehdotuksia tai haluatte antaa palautetta, hyödyntäkää kommenttiboksia :)

Kommentit

  1. Ihana postaus <3 En ole ihan varma, oletko näistä aiheista postausta jo tehnyt, mutta tässä olisi pari ehdotusta.

    Olisi kiva lukea, millaisia paranemista hankaloittavia ajatuksia sinulla on ollut ja etenkin miten olet päässyt eteenpäin niiden kanssa. Tällä tarkoitan sellaisia toistuvia ajatuskierteitä esim. ulkonäköön, painoon yms. liittyen (tyyliin en voi syödä näin paljon, koska x asia tapahtuu).

    Toinen idea olisi postaus liittyen ajatuksiisi ulkonäöstäsi ja kehonkuvastasi. Miten olet kokenut itsesi ja oman kehosi ennen sairautta, sairauden aikana, paranemisprosessin eri vaiheissa ja tällä hetkellä?

    Blogisi tsemppaa ja inspiroi paljon, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Hyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Tällä viikolla julkaisen postauksen ortoreksiasta, mutta toteutan ehdottomasti toivepostauksesi mahdollisimman pian :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm