Kuten varmaan jo tiedätte, olen hiljattain pyrkinyt lisäämään ruokamääriä, jotta pääsisin (tällä kertaa pysyvästi) setpointiini ja saisin kuukautiset säännöllisiksi. Siitä sain idean postauksesta, jossa antaisin vinkkejä omien kokemuksieni pohjalta siihen, miten löytää rohkeus lisätä ruokamääriä ja ihan oikeasti alkaa syödä enemmän/riittävästi. En itsekään ole riittävästä syömisestä välttämättä mikään paras esimerkki, enkä ole minkään sortin ammattilainen, mutta koen että minulla on silti hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen. Kyseiset vinkit ovat toimineet minulla, mutta eivät tietenkään välttämättä toimi sinulla :)
Itse tykkään ajatella ruokamäärien kasvattamista prosessina, johon kuuluu kolme vaihetta:
Itse tykkään ajatella ruokamäärien kasvattamista prosessina, johon kuuluu kolme vaihetta:
- Motivaation löytäminen
- Sitoutuminen ja toteuttaminen
- Ahdistuksen hallinta
Motivaation löytäminen
Jotta tekisit päätöksen ja alkaisit oikeasti syömään enemmän, tarvitset motivaatiota. Tee vaikka 10 kohdan lista siitä, miksi haluat parantua. Miksi sinun täytyy syödä enemmän? Mitä negatiivista on seurannut siitä, että olet syönyt liian vähän? Mikä sinua henkilökohtaisesti motivoi syömään enemmän, onko se aliravitsemustilan tuomat terveysongelmat vai se, että välttäisit osastolle joutumisen?
Tilanne voi olla se, että haluaisit syödä enemmän ja sitä kautta voida paremmin, mutta pelkäät mahdollisia pelottavia seuraamuksia. Hae siis tietoa siitä, mitä kaikkea voisit saada syömällä riittävästi ja toisaalta, mitä ikäviä vaiheita se voi tuoda tullessaan (esim. Free Your Self -blogi, The Eating Disorded Institute, Letsecover-blogi). Katso motivoivia YouTube-videoita upeista ihmisistä, jotka syövät mitä ikinä tahtovat ilman, että mitään pahaa tapahtuu ja pyrkivät rakastamaan itseään (esim. Rebecca Leung, Jen Brett, Autumn Brianne).
Itseäni ainakin kannusti ajatus siitä, että mitä minä menetän kokeilemalla isompia ruokamääriä? Olen ollut ns. quasi-recoveryssä jo ihan tarpeeksi pitkään tajutakseni, että se ei toimi, enkä halua elää ''puolikuntoisena'' ruokarajoitteineni koko lopun elämääni. Voit vaikka miettiä, miten söit ennen sairastumistasi. Tapahtuiko sinulle silloin muka jotain pahaa, vaikka söit miten halusit? Sain paranemisprosessini alussa korvaamatonta apua ravitsemusterapiasta, joten muista hyödyntää myös saatavilla olevaa ammattiapua.
Sitoutuminen ja toteuttaminen
Kun motivaatio on löytynyt, on aika tehdä suunnitelma siitä, kuinka paljon sitä sitten aletaan syömään. Joillekin toimii paremmin ravitsemusterapeutin kanssa tehty ateriasuunnitelma, toisille esim. minnie maud. Jotkut tykkäävät tehdä omat ateriasuunnitelmansa, mutta silloin se kannattaa tarkastuttaa ''puolueettomalla ja terveellä henkilöllä'', kuten vanhemmalla, jotta ruokaa tulee varmasti riittävästi. On oltava oikeasti rehellinen itselleen ja mietittävä, mikä on normaali ja riittävä määrä ruokaa. Muistathan kuitenkin, että etenkin kun olet aliravitsemustilassa, voit syödä niin paljon kuin mielesi tekee, et voi syödä liikaa!
Free Your Self -blogin Heidin sanoin motivaatio ei ole avain parantumiseen, vaan sitoutuminen. Kun motivaatio loppuu (mikä on ajoittain väistämätöntä), on silti tehtävä jokaisella aterialla valinta siitä, että minähän syön tarpeeksi. Vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Jos riittävä annostelu tuntuu aivan ylivoimaiselta, voi olla parempi antaa esim. vanhemman, puolison tai kaverin annostella puolestasi jonkin aikaa. Ympäröi itsesi kannustavilla ihmisillä, joilla on terve suhtautuminen ruokaan ja joiden annoksista voit ottaa mallia omaan annosteluusi. Itselleni on ollut suuresti apua vanhemmistani, jotka molemmat syövät esim. päivällisellä paljon ja hyvällä omallatunnolla ja ovat molemmat silti hoikkia. Voit opetella riittäviä annoskokoja myös syömällä mahdollisimman paljon ulkona ravintoloissa. Jos syöminen ei kerta kaikkiaan onnistu kotona, voi osasto olla oikea paikka joksikin aikaa.
Ongelmaksi voi muodostua etenkin alussa turvotus ja/tai täyden olon tunne. Tällöin voi olla todella vaikeaa syödä tarpeeksi, koska olo on niin tukala. Tässä tilanteessa suosittelen mahduttamaan mahdollisimman paljon energiaa pieneen pakettiin, jolloin syöt ''grammoissa'' vähemmän, mutta saat silti tarpeeksi energiaa. Itse esimerkiksi korvasin iltapalalla leivän korvaavalla määrällä maapähkinävoita. Toki täytyy syödä sen verran isoja määriä, että elimistö tottuu normaaleihin ruokamääriin. Kannattaa myös syödä sellaista ruokaa, josta oikeasti tykkää ja mitä tekee mieli, eli harjoitella intuitiivista syömistä. Tämä on siis loistava tilaisuus kohdata pelkoruokiaan!
kuva täältä
Ahdistuksen hallinta
Kun ruokamäärät kasvavat, kasvaa ajoittain luonnollisesti myös ahdistus. Se on luonnollista, koska toimit todennäköisesti sh:n sääntöjä vastaan ja pelkäät esim. hallitsematonta lihomista. Ahdistus tunteena kannattaa hyväksyä, sillä kaikki tunteet ovat sallittuja. Sitten kannattaa esittää itselleen muutamia kysymyksiä: Mikä minua ahdistaa ja miksi? Onko kyseessä minun vain sh:n ääni? Mikä on oikeasti totta ja järkevää? Miten minun siis kannattaa toimia? Yritä siis puhua itsellesi järkeä. Muista, että voit aina palata motivaation etsimiseen ja muistuttaa itseäsi tosiasioista. Itse syömistilanteessa iskevää ahdistusta olen lievittänyt ajattelemalla, että jokainen ateria on ns. uusi ja erillinen. En siis anna edellisten tai tulevien aterioiden vaikuttaa meneillään olevaan ruokailuun, vaan annostelen joka aterialla ''minimieni'' mukaisesti, no matter what.
Voit käsitellä ahdistuksen tunnetta myös esim. kirjoittamalla vaikkapa päiväkirjaa, puhumalla ammattilaisten ja läheisten kanssa. Aina ei kuitenkaan välttämättä jaksa kohdata ja käsitellä mahdollisesti todella vaikeita tunteita, eikä itseään kannatakaan kuormittaa liikaa. Joskus voi siis olla parempi vaihtoehto siirtää huomio muualle. Tee tällöin mitä tahansa, mistä tykkäät: lue, kirjoita, piirrä, katso Netflixiä, venyttele, mene rauhalliselle kävelylle, jne. Hanki ylipäätänsä elämääsi mielekästä sisältöä ja tekemistä, että koko elämä ei pyöri sh:n ympärillä.
Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Ensi viikolla julkaisen todennäköisesti postauksen ortoreksiasta. Jos teillä tulee mieleen postausehdotuksia tai haluatte antaa palautetta, hyödyntäkää kommenttiboksia :)
Ihana postaus <3 En ole ihan varma, oletko näistä aiheista postausta jo tehnyt, mutta tässä olisi pari ehdotusta.
VastaaPoistaOlisi kiva lukea, millaisia paranemista hankaloittavia ajatuksia sinulla on ollut ja etenkin miten olet päässyt eteenpäin niiden kanssa. Tällä tarkoitan sellaisia toistuvia ajatuskierteitä esim. ulkonäköön, painoon yms. liittyen (tyyliin en voi syödä näin paljon, koska x asia tapahtuu).
Toinen idea olisi postaus liittyen ajatuksiisi ulkonäöstäsi ja kehonkuvastasi. Miten olet kokenut itsesi ja oman kehosi ennen sairautta, sairauden aikana, paranemisprosessin eri vaiheissa ja tällä hetkellä?
Blogisi tsemppaa ja inspiroi paljon, kiitos siitä!
Kiitos kommentistasi <3
PoistaHyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Tällä viikolla julkaisen postauksen ortoreksiasta, mutta toteutan ehdottomasti toivepostauksesi mahdollisimman pian :)