Tällä kertaa on vuorossa lukijan toivepostaus, jossa kerron ensin vähän omasta kehonkuvastani elämäni eri vaiheissa ja annan sitten paljon vinkkejä oman kehon hyväksymiseen sekä vartaloahdistuksen lievittämiseen niin painonnostovaiheessa kuin normaalipainossakin. Muistathan, että vinkit pohjautuvat omiin kokemuksiini, eivätkä välttämättä toimi kaikilla :)
Olen aina ollut todella hoikka tyttö ja sainkin kuulla terveydenhoitajalta ala-asteella useampaan otteeseen, että minun pitäisi syödä enemmän ja saada lisää painoa, vaikka olin täysin terve. Söin paljon ja ihan mitä ikinä halusin, santsasin ruokaa usein niin koulussa kuin kotonakin ja harrastin liikuntaa ihan fiiliksen mukaan. Olin siis luonnostaan laiha. Kehonkuvani oli lapsena hyvä ja sain usein kehuja niin koulukavereiltani kuin sukulaisiltani, kuinka ''upean laiha'' ja ''tuleva malli'' kuulemma olin. Se kohotti toki itsetuntoani, mutta tarkemmin ajateltuna istutti minuun ajatusmallin, että laihana olen kaunis ja ihailtu, sillä minua kehuttiin paljon laihuuteni vuoksi.
Kahdeksannella luokalla söin edelleen intuitiivisesti ja harrastin melko paljon liikuntaa, mutta painoni alkoikin pikkuhiljaa nousta. Se on tietenkin täysin luonnollista, koska murrosiässä kehosta kuuluukin tulla naisellisempi ja kehoon tulee lisää rasvaa. Aluksi olin innoissani näistä ''aikuistumisen'' merkeistä, mutta kun painoni ylittikin ensimmäisen kerran tietyn kymmenlukeman, minua alkoi ahdistaa. Olin ajatellut, että tulisin aina painamaan alle tämän lukeman, sillä silloin olisin edelleenkin todella hoikka. Laihempi kuin kaikki muut. Ihailtu, niin kuin olin oppinut. Vähitellen kehonkuvani huononi huononemistaan, aloin pitää itseäni lihavana ja aloin laihduttaa. Loppu onkin sitten historiaa.
Alimmassa painossani (joka oli alle tuon maagisen tavoitelukeman) kehonkuvani oli huonoimmillaan. Laihuus ei tuonut minulle hyvää itsetuntoa tai onnellisuutta, niin kuin olin kuvitellut. Painonnostovaiheen alussa osastolla kehonkuvani oli edelleen todella huono, kun kehoni keräsi isompien ruokamäärien vuoksi paljon nesteitä ja turvotusta, jolloin myös paino hyppäsi hetkellisesti muutaman kilon ylöspäin. Vartaloahdistus oli jotain aivan järkyttävää, tein koko ajan bodycheckejä ja itkin paljon. Olin varma, että en ikinä voisi oppia hyväksymään kroppaani varsinkaan normaalipainossa.
Vähitellen ravitsemustilanteen korjautussa myös kehoahdistus väheni ja osastolta päästyäni pystyin pääasiassa ainakin hyväksymään oman kroppani, joskus jopa tykkäsin siitä. Toki välillä oli kehonkuvan kannalta huonoja ja surkeitakin päiviä ja viikkoja, mutta pääasiassa olen koko ajan enemmän ja enemmän oppinut kunnioittamaan sekä luottamaan omaan kehooni. Minulla on tänäkin päivänä välillä ongelmia hyväksyä oma kehoni ja pahimpina päivinä tunne voi olla todella musertava, ahdistava ja lamauttava. Huonot ''kehopäivät'' liittyvät minulla kuitenkin nykyään yleensä ohimenevään turvotukseen. Olen oppinut hyväksymään useimpina päivinä jopa ne kohdat kehossani, jotka aiemmin koin täysin vastenmielisiksi ja jopa kielletyiksi!
Miten siis parantaa omaa kehonkuvaa?
Olen aina ollut todella hoikka tyttö ja sainkin kuulla terveydenhoitajalta ala-asteella useampaan otteeseen, että minun pitäisi syödä enemmän ja saada lisää painoa, vaikka olin täysin terve. Söin paljon ja ihan mitä ikinä halusin, santsasin ruokaa usein niin koulussa kuin kotonakin ja harrastin liikuntaa ihan fiiliksen mukaan. Olin siis luonnostaan laiha. Kehonkuvani oli lapsena hyvä ja sain usein kehuja niin koulukavereiltani kuin sukulaisiltani, kuinka ''upean laiha'' ja ''tuleva malli'' kuulemma olin. Se kohotti toki itsetuntoani, mutta tarkemmin ajateltuna istutti minuun ajatusmallin, että laihana olen kaunis ja ihailtu, sillä minua kehuttiin paljon laihuuteni vuoksi.
Alimmassa painossani (joka oli alle tuon maagisen tavoitelukeman) kehonkuvani oli huonoimmillaan. Laihuus ei tuonut minulle hyvää itsetuntoa tai onnellisuutta, niin kuin olin kuvitellut. Painonnostovaiheen alussa osastolla kehonkuvani oli edelleen todella huono, kun kehoni keräsi isompien ruokamäärien vuoksi paljon nesteitä ja turvotusta, jolloin myös paino hyppäsi hetkellisesti muutaman kilon ylöspäin. Vartaloahdistus oli jotain aivan järkyttävää, tein koko ajan bodycheckejä ja itkin paljon. Olin varma, että en ikinä voisi oppia hyväksymään kroppaani varsinkaan normaalipainossa.
Tässä olin korkeimmassa painossani koskaan, loppuvuodesta 2017. Tällöin olin myös itsevarmempi kuin pitkään aikaan...
Vähitellen ravitsemustilanteen korjautussa myös kehoahdistus väheni ja osastolta päästyäni pystyin pääasiassa ainakin hyväksymään oman kroppani, joskus jopa tykkäsin siitä. Toki välillä oli kehonkuvan kannalta huonoja ja surkeitakin päiviä ja viikkoja, mutta pääasiassa olen koko ajan enemmän ja enemmän oppinut kunnioittamaan sekä luottamaan omaan kehooni. Minulla on tänäkin päivänä välillä ongelmia hyväksyä oma kehoni ja pahimpina päivinä tunne voi olla todella musertava, ahdistava ja lamauttava. Huonot ''kehopäivät'' liittyvät minulla kuitenkin nykyään yleensä ohimenevään turvotukseen. Olen oppinut hyväksymään useimpina päivinä jopa ne kohdat kehossani, jotka aiemmin koin täysin vastenmielisiksi ja jopa kielletyiksi!
Tässä olen muutama päivä ruokamäärien kasvatuksen jälkeen, jolloin vatsani näytti tältä viikon ajan 24/7... Se vaikutti kehonkuvaani todella alentavasti, mutta onneksi turvotus on aina väliaikaista :) Tässä kuvassa turvotus ei kuitenkaan ole pahimmillaan.
Miten siis parantaa omaa kehonkuvaa?
- Korjaa ravitsemustilasi. Aliravittuna et pysty niin hyvin muuttamaan asenteitasi itsäsi ja kehoasi kohtaan, koska aivosi eivät saa tarpeeksi ravintoa.
- Jos et ole vielä hyvinvointipainossasi eli sinulla on painoa nostettavana, pyri hyväksymään tosiasiat. Et voi parantua, jos olet alipainoinen. Kehosi ja mielesi voivat päivä päivältä yhä huonommin ja huonommin, kun olet alipainoinen. Ajattele ruokaa ja painonnousua ikään kuin lääkkeenä; niillä voi olla mielestäsi inhottavia sivuvaikutuksia, mutta prosessi on silti ehdottoman kannattava ja välttämätön!
- Siivoa somesi. Lopeta seuraamasta ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan olosi huonoksi ja rumaksi (usein esim. VS-mallit, fitnessharrastajat, jne.). Ala sen sijaan seuraamaan kehopositiivisia ja muita oikeasti inspiroivia käyttäjiä. Tutkimukset osoittavat että esim. bodypositivity-tilien seuraamisella on hyötyä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillemme.
- Harjoittele puhumaan itsellesi nätisti. Kun mieleesi eksyy ''olen ruma, lihava ja ällöttävä'' -ajatus, käännä se tietoisesti toisinpäin: ''olen kaunis, vahva ja arvokas''. Aivosi uskovat sisäistä puhettasi ja muokkaavat sen pohjalta asenteitasi - sinulla on valta päättää, miten puhut itsellesi!
- Opettele kiitollisuutta omaa kehoasi kohtaan. Mieti kaikkia niitä asioita, mitkä kehosi sinulle mahdollistaa. Moni ihminen on vakavasti sairas, eikä pysty esim. kävelemään tai on vuodelevossa. Ole kiitollinen siitä, mitä kaikkea pystyt tekemään. Sinulla on todennäköisesti esimerkiksi jalat, jotka vievät sinut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin joka ikinen päivä. Kiitä kehoasi tehdystä työstä!
- Ajattele itsesi 80-vuotiaana muistelemassa menneitä aikoja ja nuoruuttasi. Haluatko mieluummin muistaa kaikki ikimuistoiset tapahtumat, herkullisen ruuan ja seikkailut nuoruudessasi vai sen, kuinka vihasit kroppaasi ja laihdutit = tuhlasit parhaat vuotesi?
- Hyväksy myös huonot kehopäivät - kukaan ei tunne oloaan aina kauniiksi ja upeaksi jumalattareksi :D Näitä päiviä varten on kehitetty mukavat, joustavat ja löysät vaatteet sekä Netflix-maratoni ja suklaa!
- Jos kyseessä on vatsan turvotus, tms. ilmiö, muista että se on ohimenevää ja se on täysin normaalia!
- Panosta ulkonäköösi muuten esim. löytämällä oma tyylisi. Osta vaatteita, joissa tunnet olosi kauniiksi. Panosta myös meikkiin, mikäli se saa itsetuntosi kohoamaan.
- Ajattele läheisiäsi ja sitä, kuinka erilaisia vartaloita heillä on. Pidätkö heitä lihavana ja kommentoit heitä rumiksi, jos he eivät näytä supermalleilta? Tuskin - joten miksi puhuisit itsellesi niin?
- Pyri löytämään yhteys omaan kehoosi. Tähän käy mainiosti esim. jooga, rentoutusharjoitukset, tms, miksei myös rankempi liikunta, jos terveydentilasi sen sallii!
- Omaksu uusi asenne: Ulkonäkö ei ole tärkeintä vaan se, millainen persoona on ja miten kohtelee itseään sekä muita. Muista, että ihmiset viettävät aikaa kanssasi muun kuin ulkonäkösi takia ja maailma on sinulle avoin, näytitpä sitten miltä tahansa!
Kuva: Already Pretty
Hyödyllisiä linkkejä vartaloahdistuksen varalle:
- Free Your Self -blogi: Kehon vihaamisesta kehosta välittämiseen, Miten kestää oma muuttuva keho ja mahdolliset toisten kommentit?, Mitä haittaa on alipainosta?
- Piia Pajusen blogi: Kun paino nousee ja vaatekoko kasvaa, 156cm / yli 60kg – eli tasan sopivan painoinen , Miltä urheilullisen naisen kuuluu näyttää?
- Autumn Brianne: How to deal with recovery weight gain? (täällä ja täällä), How to feel hot while gaining weight?, How to deal with belly fat?
- Mansikkka: VARTALO
- Mandimai: Tässä olen minä
- Sita Salminen: Ahdistaako oma vartalo?, Apua vartalo-ahdistukseen (ASMR)
- Kate Noel: Great things that happen when you gain weight
- Alice Olivia: How to deal with weight gain in diet / ed recovery?
- Hanne Arts: How to deal with bloating in eating disorder recovery
- Instagram: @tyttishemeikka, @bodyposipanda, @maryscupoftea, @dietculturesucks, @autumnbrianne, @minamatkalla
Kuva: Your Tango
Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Oman vartalon hyväksyminen/rakastaminen voi olla pitkä ja rankka tie, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Muistathan, että toisen vartaloa ei kannata kommentoida edes positiiviseen sävyyn? Sekin voi hyvästä tarkoitusperästään huolimatta tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten minulla. Ja vielä lopuksi: Olet täydellinen juuri noin!
Hieno postaus!
VastaaPoistaOlet hyvin kartalla sairaista ajatuksista ja terveestä puolesta koskien kehonkuvaasi. Olet todella kaunis tuossa kuvassa, ja enemmänkin painoa saisi olla. ;) Taidat olla muutenkin geeneiltäsi sitä tyyppiä, että lihominen sairaalloisen ylipainoiseksi olisi kokopäivätyötä, joten anna palaa ja relaa, sekä syö. <3 <3
Kiitos paljon, tästä kommentista tuli niin hyvä mieli <3
PoistaJa onneksi osaan kyllä nykyään jo tosi hyvin erottaa sairauden äänen omastani, silloin niitä sairaita ajatuksia on myös helpompi vastustaa :)
Tosi kiva kuulla! On iso etu, että ne sairaat/terveet ajatukset erottaa. Sitten vain tekee JUST päinvastoin, kun mitä sairaus käskee. Pitää vain uskaltaa ja olla rohkea. Keho on viisas ja hakeutuu siihen omaan hyvään painoonsa. Aikaahan se vie ja usko meinaa loppua välillä, mutta setpointin löytäminen on NIIIN sen arvoista. <3 Olet sisukas mimmi!
PoistaUusia postauksia odotellen, mukavaa viikonloppua <3
Kiitos paljon, mukavaa viikkoa sinullekin <3
Poista