Siirry pääsisältöön

Ortoreksia - kun terveellisestä tulee epäterveellistä

''Ortoreksiaa sairastava haluaa syödä pakonomaisen terveellisesti. Hän saattaa käyttää useita tunteja päivässä aterioiden suunnitteluun ja valmistamiseen ja kieltäytyä käyttämästä tiettyjä ruoka-aineita. Lihomisen pelko voi laukaista pakonomaisen terveellisen syömisen ja johtaa syömishäiriöön. Ortoreksia saattaa johtaa anoreksian tai bulimian puhkeamiseen.'' (Suomen Mielenterveysseura)

Postaus saattaa sisältää mahdollisesti triggeröivää sisältöä, joten otathan oman vointisi huomioon - lukeminen omalla vastuulla!


Minä ja ortoreksia

Oma syömishäiriöhelvettini lähti liikkeelle ortoreksiasta. Yhdeksännellä luokalla aloin tarkkailemaan omaa kehoani epänormaalin paljon ja olin varma, että sairastan erilaisia vakavia sairauksia, kuten syöpiä. Löysin itsestäni ''oireita'', diagnosoin itselleni monia sairauksia Googlen avulla, ravasin eri lääkäreillä, sain paniikkikohtauksia ja olin todella masentunut sekä kuolemanpelkoinen. Käytännössä olin siis lähes psykoottisella tasolla luulotautinen, eikä mikään järkipuhe tai lääkärin tutkimus saanut minua rauhoittumaan. Monen kuukauden jälkeen oloni alkoi helpottumaan, kun kävin muutaman kerran juttelemassa koulupsykologin kanssa. Kuvittelin olevani jo kunnossa, mutta ongelma olikin paljon syvemmällä kuin kukaan olisi arvannut.

Terveydestä tuli minulle pakkomielle. Ajattelin, että jes, minulla ei olekaan syöpää ja aion tehdä kaikkeni, että en ikinä sairastukaan mihinkään vakavaan sairauteen. Pelkäsin edelleen kuollakseni esim. syöpiä, sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta, jne. Samaan aikaan kehonkuvani alkoi vääristyä ja aloin pitää itseäni keskivartalolihavana. Sehän ei tietenkään käynyt päinsä, koska keskivartalolihavuus oli Googlen mukaan pahinta, mitä ihminen voi terveydelleen tehdä ja vie samantien hautaan (huomatkaa sarkasmi). Lihakset taas kuulemma edistivät terveyttä. Päätin siis alkaa ''kiinteytymään''. Halusin polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta.


Päätin alkaa vähentämään herkkujen määrää ja aloin karkkilakkoon, joka myöhemmin laajeni herkkulakoksi. Silloin tällöin saatoin sortua syömään herkkuja, koska niistä tuli minulle pakkomielle totaalikieltäytymisen myötä, mutta varsinaista ahmimista minulla ei ollut. Luin lisää sokerin haitoista ja päätin jättää lisätyn sokerin kokonaan pois ruokavaliostani. Tässä päätöksessä myös pysyin, sillä olin vakuuttunut siitä, että sokeri myrkyttää kehoni kokonaan. Googlettelun myötä kiellettyjen/vältettävien ruokien lista kasvoi: vaalea leipä, tyydyttynyt rasva, muu kuin gluteeniton leipä, muut leivät kuin näkkärit, muu vilja kuin täysjyvä, osa maitotuotteista, jne. Samalla lisäsin liikuntaa viikko viikolta enemmän. Paino alkoi tippua ja se tuntui hyvältä, jolloin aloin laskea kaloreita. Olin varma, että terveys on sama asia kuin alhainen rasvaprosentti. Kuukautiset jäivät pois ja kroppani alkoi muutenkin väsyä, antaa periksi. Mielialani oli huonompi kuin koskaan. Huomaamattani olin sairastunut ortoreksian kautta anoreksiaan, ja kohta sitä oltiinkin osastolla.

Sokeri oli pahin pelkoni ortoreksian aikana...


Mitä on ortoreksia?

Ortoreksia luokitellaan epätyypilliseksi syömishäiriöksi, mikä voi saada sen vaikuttamaan joidenkin ihmisten silmissä vähemmän vakavalta sairaudelta kuin esimerkiksi anoreksia. Asia ei ole näin. Esimerkiksi itselleni ortoreksia on ollut sairautena pitkäkestoisempi ja vaikeammin voitettava kuin anoreksia. Anoreksiaan liittyvät toiveet laihtumisesta saattavat jäädä pois, mutta ortoreksian aiheuttamat pelkoruuat säilyä hyvinkin pitkään. Ortoreksia aiheuttaa vakavaa psyykkistä kärsimystä, häpeää ja syyllisyyttä, kun rikkoo omia sääntöjä terveellisestä syömisestä. Sairastuneen elämä on hyvin rajoittunutta, koska hän ei välttämättä voi syödä ollenkaan ravintoloissa tai kylässä, koska kaikki ruoka täytyy valmistaa sairauden sanelemien sääntöjen mukaan. Elämä pyörii ruuan ja liikunnan suunnittelun ympärillä, paino saattaa pudota ja ruokaryhmien pois jättäminen aiheuttaa puutostiloja. Ruokien ravitsemussisältö tutkitaan tarkkaan ja ''repsahduksista'' voi seurata rangaistus. Oikein syöminen tuo valheellisen kontrollin tunteen.

Kuva: Pinterest


Terveellisyyden illuusio

Jos haluaa parantua ortoreksiasta, on tärkeää pyrkiä tiedostamaan tosiasiat: Mikä on oikeasti terveellistä? Onko terveellisyyttä muka se pakkomielteinen elämäntapa, jota noudatat? Ihminen on fyysis-psyykkinen kokonaisuus, eli hyvinvointi muodostuu ikään kuin kahdesta palapelin palasta, fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Kumpaakaan ilman ei pärjää, sillä tällöin hyvinvointipalapeli ei ole kokonainen. Kun terveellisestä elämäntavasta muodostuu pakkomielle, puhutaan ortoreksiasta, joka on sairaus. Mikäli huomaat postauksessa yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseesi, et ole terveellistä nähnytkään.

Nykyään terveyttä koskevaa tietoa tulee joka tuutista jatkuvasti. On tärkeää opetella erottamaan faktat mututuntumasta ja so-called ''asiantuntijoiden'' mielipiteistä. Mitä enemmän tiettyyn ruokavalioon liittyy eri ruokaryhmien ja -aineiden poissulkemista, sitä todennäköisemmin se on terveydellesi enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Nykyään esim. proteiineja ylistetään ja hiilihydraatteja parjataan, vaikka näillä molemmilla on tärkeät tehtävänsä ihmiskehossa ja niitä tarvitaan tietyssä suhteessa, jotta keskivertoihminen voi hyvin. Itse luotan virallisiin ravitsemussuosituksiin, jotka antavat hyvät perusraamit tasapainoiselle ruokavaliolle, sallivat myös herkuttelun ja ovat helposti muunneltavissa yksilöllisten tarpeiden mukaan. Itse olen saanut ortoreksiaani valtavasti hepotusta osaavalta ravitsemusterapeutilta.

Mikään yksittäinen ruoka-aine ei pilaa kenenkään terveyttä! Kun ruokavalion pääpiirteet ovat kunnossa ja syö tarpeeksi ravitsevaa perusruokaa, voi huoletta herkutella vaikka päivittäin, jos mieli tekee. Tämä tieto tulee ravitsemusterapeutiltani. Kyse on tasapainosta. Mielestäni ortoreksiasta parantuessa on ok syödä herkkuja vaikka suositusten mukaan ''liikaa'', jotta ruokaan liittyvistä pakkomielteistä päästäisiin eroon. Harvalle sopii totaalikieltäytyminen herkuista, koska herkut tuovat monelle hyvää mieltä ja liittyvät moniin sosiaalisiin tapahtumiin, kuten juhlapyhiin. Kaikilla ruokaryhmillä on oma tärkeä tehtävänsä elimistössä, eikä niitä pidä lähteä karsimaan ilman selkeitä syitä! Mikään ruoka ei ole sopivissa määrin hyvää tai pahaa, terveellistä tai epäterveellistä, on vain ruokia, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Fyysisestä terveydestä huolehtiminen on toki tärkeää, mutta ruoka on muutakin kuin optimoitua ravintoa. Elämästä pitää myös nauttia.

Kuva: Tumblr


Miten parantua ortoreksiasta?

En itsekään ole kokonaan päässyt ortoreksiasta eroon, mutta se on lieventynyt huomattavasti. Mielestäni on tärkeää hankkia apua esim. ravitsemusterapeutilta vääristyneiden ruokakäsitysten ja -sääntöjen purkamiseen. Parantumista tahtovan täytyy tehdä tietoinen valinta itsensä haastamisesta. Listaa vaikka kaikki pelkoruokasi/ruokasääntösi lievimmästä vaikeimpaan ja ala kohtaamaan niitä helpoimmasta alkaen, useamman kerran viikossa. Opettele syömään myös sellaista ruokaa, joiden ravintosisällöstä sinulla ei ole hajuakaan; muiden valmistamaa ruokaa, kouluruokaa, ravintolaruokaa, jne. Monilla ortoreksiaa sairastavilla on myös pakkoliikuntaa. Muista, että ruokaa ei tarvitse ansaita liikunnalla. Liikunta omassa setpointissa on terveellistä, paitsi jos sitä harrastaa liikaa ja/tai siihen sisältyy ajatus pakosta. Myös normaalipainossa voi olla hyvä pitää taukoa liikunnasta, mikäli se on pakkomielteistä. Minusta terveelliset elämäntavat määräytyvät yksilöllisesti, tuottavat hyvää oloa ja hyvinvointia, mutta mahdollistavat myös nautiskelun.

Minulle terveelliset elämäntavat tarkoittavat sitä, että voin kuunella kehoani ja syödä myös herkkuja, kun mieleni niitä tekee

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Muistakaa, että ette ole yksin sairautenne kanssa ja tukea kyllä saa, kun sitä pyytää! Ensi viikolla julkaisen postauksen kehonkuvasta ja oman kropan hyväksymisestä. Kiinnostaisiko teitä postaus liikunnasta syömishäiriön yhteydessä? Myös muita toivepostauksia saa esittää kommenteissa :)

Kommentit

  1. Postaussuunnitelmat kuulostaa kivoilta ja liikuntaan liityyvä postauskin voisi olla mielenkiintoinen.

    Yksi postausidea olisi vaikkapa pöytälaatikkoon jos lähiaikoina ei ehdi toteuttaa: Voisit kirjoittaa sun kokemuksista siitä, miten sun ystävät, kaverit tai muut läheiset ovat suhtautuneet sun syömishäiriöön. Kuinka avoin olet ollut tilanteestasi ja oletko kokenut että esim. ystävyyssuhteesi ovat muuttuneet syömishäiriön tai siitä kertomisen takia?

    Olisiko vinkkejä siihen, miten kertoa ystäville omasta syömishäiriöstä? Kun syömishäiriö ei näy ulospäin, on todella vaikeaa ottaa asiaa puheeksi, vaikka haluaisi.

    Ethän ota paineita postaustoiveiden toteuttamisesta. Ne voisivat olla lähinnä inspiraationa, jota voi hyödyntää jos tulee sopiva hetki. Tärkeintä on, että kirjoittaminen on sulle mielekästä eikä kuormita liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava postausidea, kiitos siitä! Toteutan postauksen heti kun ehdin :) Olen nimenomaan kiitollinen postausideoista, koska välillä on vaikea keksiä itse aina uusia ideoita :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm