Siirry pääsisältöön

Liikunta ja aktiivinen elämäntapa = aina parempi?

Olen saanut teiltä erilaisia postaustoiveita liittyen liikuntaan ja ajattelinkin tässä postauksessa ottaa inspiraatiota ja yhdistää toiveenne yhdeksi postaukseksi :D Olen kirjoittanut liikunnasta jo blogin alkuaikoina postauksen, johon pääset halutessasi tästä. Kyseisessä postauksessa kerron vähän omista taustoistani liikunnan/urheilun suhteen sekä kerron kokemuksiani ja vinkkejä liittyen pakkoliikuntaan. Tässä postauksessa keskityn enemmänkin siihen, milloin liikuntaa ei pidä harrastaa, milloin ja miten voi saavuttaa uudestaan terveen suhtautumisen liikuntaan sekä kerron vähän omista näkemyksistäni valloilla olevaan terveysbuumiin, johon myös liikunta liittyy olennaisesti. Muistathan, että en ole lääkäri ja postaus pohjautuu myös omiin kokemuksiini. Noudata aina sinulle annettuja ohjeita ja esim. liikuntakieltoa, sanoin minä tässä postauksessa mitä tahansa! 

Terveelliset elämäntavat ovat olleet aika iso trendi jo monen vuoden ajan. Koko ajan esitellään uusia ruokavalioita ja treenimuotoja, jotka riitelevät usein toisiaan vastaan. Instagramissa kireään kuntoon treenattujen fitnesstähtien elinvoimaa uhkuvat smoothiebowl- ja saliotokset saavat tuhansia tykkäyksiä kuin taikaiskusta ja täyttyvät ylistävistä kommenteista. Joka toinen tavan tallaajakin on jos jonkinlaisella dieetillä, kun yritetään kiristellä niitä ''viimeisiä kiloja'' ja saada se ampiaisvyötärö + pyöreä takamus -combo. Niin iltapäivälehdet kuin vakavemmin otettavakin media täyttyy liikunnan hyötyjä ja istumisen kuolettavuutta mainostavista artikkeleista. Ei ihme, että monella menee pää pyörälle. Onko tämä ainoa hyväksyttävä tapa elää? Kuolenko 25-vuotiaana veritulppaan, jos en treenaa 7 kertaa viikossa ja noudata puhdasta low-carb & high-protein -vegaaniruokavaliota ja meditoi päivittäin?

Paljon hiilareita minulle, kiitos!

Nykyään terveyteen liittyvää tietoa puskee joka paikasta ja vaaditaankin hyvää medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä, että ei uppoa tähän suohon. Niin kuin lähes kaikessa, myös tässä asiassa on hyvä muistaa, että jokainen ihminen on erilainen. Kaikilla on oma tilanne ja ertyistarpeet, jotka määrittelevät hänelle terveelliset elämäntavat. Toki voidaan ja on määriteltykin yleispäteviä suosituksia terveellisille elämäntavoille (hox! Erota nämä huuhaasta ja somevaikuttajien mahd. mututuntumasta), mutta niitäkään ei sellaisenaan voi pitää parhaana vaihtoehtona kaikille ihmisille.
Nyt päästäänkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli liikuntaan. Kuten me kaikki tiedämme, liikunta on yleisesti ottaen hyväksi terveydellemme. Se ylläpitää hyvää toimintakykyä, vähentää monien sairauksien riskiä ja tuo usein myös psyykkistä hyvää oloa sekä lievittää stressiä. Liikuntaa siis kannattaa harrastaa, eikö? Kyllä, mutta tähänkin ''sääntöön'' on olemassa poikkeuksia.

Liikunta ei kuulu rajoittavasta syömishäiriöstä (esim. anoreksia, bulimia, ortoreksia, jne.) parantuvalle. Tällaisen henkilön kehoon on kertynyt monien tuhansien kalorien energiavaje, jonka korjautuminen on muutenkin hidas prosessi. Kun tähän lisätään vielä liikunnasta aiheutuva ylimääräinen kulutus, voi olla todella vaikeaa saada ruuasta tarpeeksi energiaa näiden vaurioiden ja mahdollisesti myös painon korjaamiseen. Lisäksi raskas liikunta nostaa kehon stressitasoa, ja lisää stressiä nälkiintynyt kroppa ei todellakaan kaipaa! Esim. normaalin kuukautiskierron ylläpitäminen voi etenkin tässä tilanteessa olla todella vaikeaa runsaasti liikkuvalle, vaikka energiansaanti vastaisikin kulutusta. Energiavajeesta kärsinyt keho on myös altis loukkaantumaan, etenkin jos kuukautiset puuttuvat, koska tällöin luusto haurastuu. Myös rasitusvammoja tulee helposti. Terveisin minä, jolla on akillesjänteentulehdus tälläkin hetkellä pelkästä kävelemisestä... Ja vaikka olisikin jo fyysisesti terve, tulee psyykkinen terveys valitettavasti usein paljon jäljessä. Ole rehellinen itsellesi: jos liikuntaan sisältyy edes aavistuksenomainen ajatus pakosta, pidä taukoa liikunnasta! Muuten pelaat vain suoraan syömishäiriön pussiin ja olet alttiimpi relapselle.

Liikuntaharrastus kannattaa valita mieltymystesi mukaan - ei energiankulutuksen tai kehonmuokkauksen pohjalta...

Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy olla vuodelevossa. Sinulle normaalit päivittäiset askareet ja esim. arkiliikunta (kuten siivoaminen, koulu-/työmatkat ja kauppareissut jos olet ennenkin tehnyt ne jalan/pyörällä, koiranulkoilutus kohtuullisina määrinä/nopeudella, jne) on ok, kunhan et pakkomielteisesti yritä lisätä arkiaktiivisuutesi määrää! Itse olen ainakin kokenut, että muuten liikuntaa välttävänä rauhalliset ja lyhyehköt kävelylenki koirani kanssa ovat tuoneet todella paljon iloa päiviini ja mahdollistavat pääsyn pois neljän seinän sisältä. Milloin sitten voi alkaa taas turvallisin mielin harrastamaan rankempaakin liikuntaa? Ainakin seuraavien merkkien tulee täyttyä:

  • olet fyysisesti terve; olet setpointissasi, kuukautiskiertosi on säännöllinen (=vähintään kolmet peräkkäiset kuukautiset), ei nälkiintymisoireita, ei rasitusvammoja, tms.
  • olet myös henkisesti valmis; olet sujut sen ajatuksen kanssa, että et pääse harrastamaan liikuntaa --> liikuntaan ei sisälly minkäänlaista ajatusta pakosta / motiivina ei toimi kalorien polttaminen, kehon muokkaaminen, tms.
Ei välttämättä ole viisasta palata ainakaan heti sellaisen lajin pariin, jota on aiemmin harrastanut pakkoliikkuen. Yritä löytää sellaisia lajeja, joista oikeasti pidät. Mikäli asenteesi liikuntaa kohtaan muodostuu yhtään sellaiseksi, että vertailet ja suosit eri lajeja esim. energiankulutuksen pohjalta, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. On todellakin ok pitää jälleen liikunnasta taukoa, jos yhtään siltä tuntuu! Liikunta on terveellistä, pakkoliikunta tai nälkiintyneen kehon rasittaminen liiallisella aktiivisuudella taas kaukana siitä, piste. Lupaan, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka pitäisi normaalipainoisenakin taukoa liikunnasta. Esim. minä olen nyt parin kuukauden ajan rajoittanut liikuntaani vain rauhalliseen kävelyyn max. 1 h päivässä, koska kuukautisissani oli häiriötä ja akillesjänne vaivaa. Halusin myös rehellisesti miettiä ja korjata suhdettani liikuntaan. Painoni ei ole räjähtänyt käsiin tai kehonkoostumus ''huonontunut'' rytinällä - itse asiassa olen ihan yhtä sporttisen näköinen kuin ennenkin. Ainoa ero on siinä, että nyt huomaan pärjääväni ilmankin liikuntaa, sillä pitkäkestoisempikaan vähäinen aktiivisuus ei maailmaa kaada! Olen siis todellakin antanut sekä keholleni että mielelleni aikaa toipua. Vasta eilen kävin salilla sitten helmikuun nyt kun kuukautiseni ovat palanneet ja jaksoin yllättävän hyvin pitkästä tauosta huolimatta. On ihanaa liikkua, koska haluaa keholleen parasta, eikä rangaistakseen sitä :)

Tässä 2 kk treenaamattomuuden tulos - eli ei mitään muutosta ainakaan huonompaan ;)

Valitettavasti usein terveydenhuollon ammattilaisetkin suosittelevat liikuntaa jo turhan aikaisessa vaiheessa. Vaikka saisitkin liikkua hoitotiimisi mukaan, muistathan aina kuunnella omaa kehoasi. Sinä olet oman hyvinvointisi paras asiantuntija! Toinen ongelma voi koskea läheisiä ja koululiikuntaa. Kun paino on jo normaali eikä lääkärintodistusta liikuntakiellosta löydy, voi muiden olla vaikea ymmärtää tilannettasi. Itse olen selvittänyt asian puhumalla vanhemmilleni (he olivat äärimmäisen ymmärtäväisiä asian suhteen) ja laittamalla liikunnanopettajalleni viestiä Wilmassa. Vaikka minulla ei ole lääkärintodistusta, olen silti saanut pakkollisilta liikuntatunneilta jopa sairauspoissaolomerkintöjä ja luvan tehdä jotain kevyempää tunnin aktiviteettien sijaan - ihan vain kertomalla rehellisesti tilanteestani. Joten aika varmasti saa olla huoleti, jos vain on rehellinen, ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä :D

Tiedän, että moni teistä on varmasti urheilullisia ja ajatus levosta saattaa tuntua hirveältä, koska liikunta tuo niin paljon iloa elämään. Muista, että sinulla on koko loppuelämä aikaa liikkua! Nyt on sen sijaan aika levätä. Näin varmistat kehosi ja mielesi toipumisen, jolloin voit pystyä loppuelämäsi ajan mitä hienoimpiin suorituksiin urheilun saralla. Hoppuileminen liikunnan suhteen voi vain saada kehosi vaurioitumaan niin pahasti, että suorituskyky voi jäädä pysyvästi heikommaksi. Sitähän kukaan meistä ei halua! Älä siis pitkitä paranemisprosessiasi, vaan luota prosessiin ja keksi vaihtoehtoisia aktiviteetteja liikunnan tilalle: lue, piirrä, näe kavereita, pelaa tietokoneella, opiskele, tms. Ja kun alat liikkumaan terveempänä, tee se vähitellen omaa kehoasi ja mieltäsi kuunnellen. Näin varmistat kroppasi hyvinvoinnin ja terveen suhteen liikuntaan koko loppuelämäsi ajaksi. Kaikki ihmiset ovat myöskin yhtä arvokkaita riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän liikkuvat!

Onnea pitää pystyä ammentamaan muualtakin kuin liikunnasta!

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Minusta kyllä tuntuu, että tästä tuli aika sekava ja rönsyilevä postaus, mutta ehkä joku sai ideasta kiinni :D Päätin sittenkin tehdä postauksen mielipidepostauksen minnie maudista hieman myöhemmin. Annathan palautetta ja/tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

  1. Hetkinen?! Eikös sun pitänyt olla ilman liikuntaa kunnes kuukautiskiertosi on normalisoitunut, vai onko sulla jo kolmet kuukautiset tullut tässä kuukauden aikana!? Miksi et itse noudata ohjeitasi jos näin on? Mutta sinähän sen itse tiedät mitä teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole missään vaiheessa puhunut täyslevosta, vaan r a n k e m m a n liikunnan välttämisestä. Esim. koiranulkoilutusta minulla on pakosti tullut jonkin verran päivittäin. On totta, että minulla ei ole tullut vielä kolmia kuukautisia peräkkäin, mutta sitä voidaankin pitää suosituksena, ei ehdottomana totuutena :) Esim. minun tilanteessani kuukautiseni olivat poissa vain 3 kk ajan, joten uskalsin käydä tekemässä yhden kevyen salitreenin ennen kuin salikorttini menee vanhaksi. Jos puhutaan ''oikeasta'' amenorreasta (eli kuukautiset ovat olleet vähintään 6 kk poissa), tällöin on mielestäni ehdottoman tärkeää noudattaa tätä 3 kk ''sääntöä'', jonka postauksessakin mainitsin. En maininnut postauksessani tarkemmin omaa menettelytapaani, koska en halua kannustaa ihmisiä siihen. Mielestäni on tärkeintä kuunnella omaa kroppaansa ja hoitotiimiä. Itse olen jo aika lailla setpointissani, joten yksi salitreeni ystäväni kanssa ei maailmaa kaada, etenkin kun lataan salikorttini vasta kesäloman jälkeen uudestaan. Lisäksi fysioterapeutti on määrännyt minulle tiettyjä lihaskuntoliikkeitä jalkani kuntoutukseen :)

      Poista
    2. Okei! Anteeksi negatiivis sävytteinen kommentointi! Tuli vaan paha olo jos syömishäiriö tiukensi otteitaan kohdallasi mutta onneksi osaat kesyttää sen ;-) toivotan vielä iloista vappua ja kesän odotusta :3

      Poista
    3. Eipä mitään, on nimenomaan mahtavaa että jaksatte aina huolehtia musta ja kyseenalaistaa tarvittaessa, niin se pitääkin :D Ihanaa vappua myös sulle <3

      Poista
  2. Liikunta on hyvin kaksiteräinen miekka REDistä toivuttaessa. Vaikka jättäisi "virallisen" liikunnan, esim. juuri salitreenin, juoksemisen, jalkapallon ym. niin sitten usein se "harmaa alue" räjähtää käsiin. Puhun siis nk. lower level movementista. Siitä siivoamisesta ja koiran ulkoilutuksesta kun helposti tulee pakkomielle ja yhtäkkiä koira saakin lenkitystä viisi tuntia päivässä reippaasti hölkäten ja talon ikkunat tulee pestyä joka päivä. Näissä pitää olla tarkkana. Sinulla tuntuu homma olevan hanskassa ja se auttaa, kun asuu muiden kanssa. Joku voi patistaa istumaan ja käydä kaupassa. ;) Ja kroppa ei tosiaankaan pullahda yhtään mihinkään, vaikka ei treenaa. Itseasiassa joku viisas on sanonut, että "treenaaminen ja kuntoilu on yhtä epätervettä kuin laihdutuskuurit". Ja tottahan se on. Kuntosalitkin ovat olleet olemassa virallisessa muodossaan vasta noin 50 vuotta!
    Mutta pidä se salikortti oikeasti jäissä siihen asti, kun ne menkat palaavat ja ovat säännölliset. Tiedät kokemuskesta, että, jos liian aikaisin ajattelee kaiken olevan kunnossa, tulee vain pahempi takapakki. Se kolme kuukautta on muutenkin jokin normi-lekurien sinne-päin-kehotus, Euroopassa muutenja Jenkeissä suositaan kuuden kuukauden sääntöä. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Olet oikeassa, myös arkiliikunnan kanssa saa olla todella tarkkana REDistä toivuttaessa! Ja aion todellakin tämän yhden kokeilukerran jälkeen odotella syksyyn asti ennen salikortin uusimista :) Olen kyllä todella onnekas, kun saan niin paljon tukea vanhemmiltani ja hoitotiimiltäni. En tiennytkään, että muualla puhutaan 6 kuukaudesta... Ihanaa kevättä sinulle <3

      Poista
  3. Hei Salla, kiitos mahtavasta blogista. Olen tässä kevään aikana löytänyt sen sattumalta ja lukenut kaikki postauksesi läpi. Vaikka itselläni on sh-oireilua takana jo useampi vuosi, saan täältä vinkkejä toipumiseen. Liikunta oli erittäin ajankohtainen aihe, sillä mursin jalkapöydän luuni tammikuun lopussa ja sh-oireilu siitähän paheni, kun en päässyt liikuntaa harrastamaan. Vaikka vaikeaa on ollut kaikin puolin, olen kuitenkin oivaltanut, että ilman liikuntaakin pärjää. Enää en pelkää jos liikuntasuoritus jää vaikka tenttiviikon vuoksi väliin tai olen flunssassa koko viikon. Kirjoituksistasi välittyy se, että olet luonnostasi hyvin aktiivinen, joten paikallaan oleminen sellaiselle ihmiselle (kuten myös itselleni) on todellakin haastavaa. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Kiva kuulla, että tykkäät blogistani ja siitä on ollut sinulle apua, se on aina ihana kuulla! Ja todellakin sinunkin tilanteessasi on tärkeää levätä ja antaa kehon sekä mielen (ja ennen kaikkea jalkasi) toipua, niin kuin olet ilmeisesti tehnytkin. Helppoa ''toimettomuus'' ei todellakaan ole kaltaisillemme ikiliikkujille, mutta sitäkin on tärkeää opetella :D Kommenttisi piristi päivääni, joten kiitos sinulle siitä! Tsemppiä ja ihanaa kevään jatkoa myös sinulle <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm