Siirry pääsisältöön

Selviytymisopas juhla- ja lomasyömiseen

Toukokuu merkitsee joka vuosi lähestyvän kesäloman ja juhannuksen lisäksi monesti myös yo-, rippi- ja sukujuhlia, festareita, ulkomaanmatkoja sekä häitä ja muita kissanristiäisiä. Kesäaikaan sisältyy siis monenlaisia juhlia, reissuja ja tapahtumia, joihin liittyy usein ruoka. Useimmat ihmiset odottavat näitä tapahtumia innolla joka vuosi, mutta syömishäiriötä sairastavalle kesä voi olla ahdistavien tilanteiden vuoksi lähes painajaismaista aikaa. Tässä postauksessa ajattelin antaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä ja ajatusleikkejä juhla- ja lomasyömisistä selviytymiseen :) Toivon, että saat tästä postauksesta uusia näkökulmia lähestyvään kesälomaan ainaisen ahdistuksen sijaan!

Kuten varmasti moni teistä tietää, olin viime kesänä interreilaamassa Euroopassa kummitätini kanssa. Kaikki postauksen kuvat on otettu sieltä. Kyseisellä reissulla pystyin hämmästyttävän hyvin taistelemaan syömishäiriötä vastaan ottaen huomioon, että olin relapsannut vain n. 4 kk aiemmin. Söin joka päivä enemmän ''herkkuja'' (kuten pitsaa ja muuta pika-/ravintolaruokaa, croissantteja, jäätelöä, jne.) kuin ''oikeaa ruokaa'', koska totta kai reissussa haluaa maistella paikallisia ruokia eikä syödä kotoa tuttua kaurapuuroa ja lohikeittoa joka aterialla :D Pääasiassa pystyin syömään juuri sitä mitä halusin ja niin paljon kuin halusin, mutta toki tilanteessani tuli joillakin aterioilla myös kompensoitua. Olin uusien ruokien takia usein turvoksissa ja olin varma, että olen lihonut loman aikana.

Pitsaa Bad Gasteinissa ja tortillaa Prahassa

Loman jälkeen kävin omahoitajallani punnituksessa ja arvatkaapa mitä: olin laihtunut kesäloman aikana monta kiloa! Asia on nimittäin juuri niin kuin ravitsemusterapeuttinikin sanoi; jos syömishäiriötä sairastava rajoittaa energiansaantiaan aina ennen/jälkeen ravintolakäyntien, juhlien, tms., käy helposti niin, että kokonaisenergiansaanti jää esim. kuukausitasolla liian alhaiseksi --> paino putoaa. Syömishäiriötä sairastavilla on usein taipumus yliarvioida päivän syömisten energiamääriä eli he kuvittelevat syövänsä enemmän kuin mitä oikeasti syövät. Sitten he päättävät syödä vähemmän ainakin ''erityistä tilaisuutta'' edeltävällä ja sitä seuraavalla aterialla. Mietipä, jos tällaisia mielestäsi ''erityisiä tilaisuuksia'' (joiden vuoksi rajoitat energiansaantiasi) on vaikkapa kerran viikossa, kuinka monella aterialla syöt vähemmän kuin sinun pitäisi? Niitä voi kertyä kuukaudessa aika monta ja se vaikuttaa usein jo painoonkin ei-toivotulla tavalla... On totta, että monilla tavan tallaajilla paino nouseekin loman aikana, sillä he puolestaan usein kuvittelevat syövänsä vähemmän kuin todellisuudessa syövät, mutta heilläkin paino yleensä laskee entiselle tasolle, kun he palaavat arkiruokavalioonsa ja -aktiivisuuteensa. Kannattaa myös muistaa, että vaikka söisitkin turhan paljon jollain aterialla, kehosi kyllä kertoo paljonko ruokaa tarvitset jatkossa - usein ison aterian jälkeen välipala-aikaan tekeekin mieli jotain kevyempää.

Berliinissä tilasin parasta sushia, mitä olen ikinä maistanut <3

Nyt ehkä mietit, että okei, ehkä painoni ei räjähdä lomalla käsiin, mutta entäs ruuan terveellisyys? Ei voi olla hyväksi syödä joka päivä grilliruokaa, jäätelöä ja muita herkkuja, eihän? Ensinnäkin, joka päivä voi syödä herkkuja kohtuullisina määrinä ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. Toisekseen, vaikka söisitkin kahden kuukauden ajan ''liikaa'' herkkuja, se tuskin vaikuttaa terveyteesi/ulkonäköösi muuten kuin korkeintaan hieman normaalia raskaampana olona, finnien puhkeamisena ja/tai ''lomapöhötyksenä''. Ei mitään vakavaa ja kauaskantoista siis! Kolmannekseen, ihmisen terveys = fyysinen terveys + psyykkinen terveys. Kumpaakaan ei voi unohtaa, jos haluaa voida hyvin. Voin vakuuttaa, että syömishäiriötä sairastavalle on terveellisempää syödä välipalaksi vaikka purkillinen jäätelöä (jos sitä tekee mieli) kuin pakottaa itsensä syömään hedelmäsalaattia, koska se on kevyempää ja ''terveellisempää''!

Tämä wokki Splitissä oli täysi pettymys, todella mautonta :(

Mikä on elämän tarkoitus? Siihen en ehkä tiedä vastausta, mutta ainakin minulle se on jotain tyyliin ''nauttia elämästä niissä rajoissa, että mahdollistaa saman myös kaikille muille''. Ei varmasti ainakaan ''skippaa kaikki juhlat, piknikit kavereiden kanssa, spontaanit reissut jäätelökioskille, grilliruoka juhannuksena, jne. ja mökötä vain kotona syöden rasvattomasti valmistettua parsakaalta ja kanaa''. Ehkä vähän kärjistetty esimerkki, mutta tajusitte varmaan pointin :D Eikä rento suhtautuminen syömiseen tarkoita sitä, että on pakko vetää joka aterialla mahdollisimman raskasta ruokaa niin paljon, että olo on fyysisestikin epämukava. Idea on yksinkertainen: kuuntele kehoasi sekä mieltäsi, mitä ruokaa, milloin ja kuinka paljon tarvitset ja haluat. Älä yritä päättää etukäteen, mitä ja kuinka paljon tarvitset vaan luota kehoosi. Jos yrität tehdä niin, voi käydä kuin minulle viime kesänä tai sitten rajoittaminen johtaa esim. ahmimiseen. On paljon mukavampaa olla miettimättä niinkin yksinkertaista asiaa kuin syömistä. Siten sinulle jää aikaa ja energiaa nähdä kavereita/sukulaisia, reissata ja ylipäänsä nauttia kesästä ja sen mukanaan tuomista juhlista!

 Joskus teki mieli myös ''terveellisempää'' ruokaa - chiavanukasta sekä kreikkalaista salaattia Kroatiassa :)


Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Ajattelin ensi viikolla vihdoin tehdä sen lupaamani mielipidepostauksen minnie maudista :D Annathan palautetta ja/tai ehdotat haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm