Sain viime viikolla idean, että haluaisin kirjoittaa postauksen liittyen nälkä- ja kylläisyyssignaaleihin, extreme hungeriin sekä annoskokoihin syömishäiriön yhteydessä. Muistathan, että puhun aiheesta omien kokemuksieni kautta anoreksian sairastaneena henkilönä, enkä ole minkään sortin ammattilainen! Joku kommentoi parin viikon takaiseen ''mitä syön viikonloppuna'' -postaukseeni, että on huolissaan pienenevistä annoksistani. Vastasin kommenttiin, että minulla ei ole mitään hätää, sillä olen setpointissani ja syön nälkäsignaalieni mukaisesti. Hetken aikaa oikeasti uskoin kirjoittamaani, kunnes muutaman päivän päästä todellisuus iski vasten kasvoja - en syö tarpeeksi. Tajusin, että olen unelmoinut ruuasta ja herkuista päivät pitkät jo pidemmän aikaa, mennyt illalla nukkumaan ajatellen ruokaa ja herännyt aikaisin aamulla kurnivaan vatsaan. Seuraava herätys oli se, kun tajusin, että menkkani ovat taas myöhässä ja painokin laskenut lievästi... (Tähän saattaa kyllä vaiku