Salla's journey

Sain viime viikolla idean, että haluaisin kirjoittaa postauksen liittyen nälkä- ja kylläisyyssignaaleihin, extreme hungeriin sekä annoskokoihin syömishäiriön yhteydessä. Muistathan, että puhun aiheesta omien kokemuksieni kautta anoreksian sairastaneena henkilönä, enkä ole minkään sortin ammattilainen! Joku kommentoi parin viikon takaiseen ''mitä syön viikonloppuna'' -postaukseeni, että on huolissaan pienenevistä annoksistani. Vastasin kommenttiin, että minulla ei ole mitään hätää, sillä olen setpointissani ja syön nälkäsignaalieni mukaisesti. Hetken aikaa oikeasti uskoin kirjoittamaani, kunnes muutaman päivän päästä todellisuus iski vasten kasvoja - en syö tarpeeksi. Tajusin, että olen unelmoinut ruuasta ja herkuista päivät pitkät jo pidemmän aikaa, mennyt illalla nukkumaan ajatellen ruokaa ja herännyt aikaisin aamulla kurnivaan vatsaan. Seuraava herätys oli se, kun tajusin, että menkkani ovat taas myöhässä ja painokin laskenut lievästi... (Tähän saattaa kyllä vaiku

Otsikon kysymykseen en ole oikeastaan edes löytänyt itsekään täysin ratkaisua. Aihe on mietityttänyt minua paljon viime aikoina, joten haluan pohtia sitä tämän viikon postauksessa enimmäkseen syömishäiriön kannalta. Kaikki me olemme varmasti kuulleet sanottavan, että syömishäiriöön sairastumisen taustalla on usein halu saada elämä kontrolliin. Ensireaktioni kyseiseen väitteeseen oli vähintäänkin epäileväinen. ''Miten niin, minähän vain haluan täydellisen vartalon? Miten se muka liittyy kontrolliin?'' Kun asiaa pohtii tarkemmin, huomaa, että kyse on usein nimenomaan kontrollista. Kun kaikki menee elämässä päin mäntyä - koulu, perheasiat ja murrosiän muutokset stressaavat tai ehkä jopa menettää läheisen tai vanhemmat eroavat - tuntuu, kuin omaan elämäänsä ei pystyisi vaikuttamaan. Ikäviä asioita vain tapahtuu, eikä niitä pysty mitenkään itse estämään. Tällöin joillakin ihmisillä syömishäiriö astuu mukaan kuvioihin. Vaikka kaikki muu tapahtuisi elämässäsi vastusteluistas

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä tästä aiheesta postaus, mutta jostain syystä olen aina siirtänyt sitä pidemmälle tulevaisuuteen. Ehkä olen pelännyt leimaantumista tai ihmisten reaktioita, koska ainakin minusta tuntuu siltä, että syömishäiriöt ovat monien silmissä ''hyväksyttävämpiä'' mielenterveysongelmia kuin esimerkiksi masennus, persoonallisuushäiriöt tai vaikkapa skitsofrenia. Tällä postauksella haluan osaltani lievittää ennakkoluuloja mielenterveysongelmia kohtaan ja siksi aionkin nyt kertoa omista kokemuksistani masennuksen kanssa. Minun on vaikea sanoa, kumpi tuli ensin; syömishäiriö vai masennus. Mielenterveyteni alkoi horjua ensimmäisen kerran 9. luokan syksyllä, eli vuonna 2016. Syys-lokakuussa selittämättömän synkkä mieliala, ahdistus ja vääristynyt kehonkuva hyökkäsivät aika lailla yhtä aikaa ylleni. Kyseinen syksy oli yksi elämäni vaikeimmista ajanjaksoista, koska en vielä silloin tajunnut, mistä oli kyse enkä todellakaan osannut käsitellä vaikeita tunt

Pitkästä aikaa taas viikonlopun syömisiä tänne blogin puolelle! Olen pahoillani postauksen viivästymisestä... Jo muutamana viime viikonloppuna on käynyt niin, että olen joskus lauantai-iltana tai sunnuntaina tajunnut, että en ole muistanut kuvata ruokiani ollenkaan :D Lauantai 10.8.2019 Aamupala klo 7.45 n. 1,5 dl granolaa + maustamatonta jogurttia kiivi lasillinen vettä Vanha kuva, mutta unohdin taas kuvata aamupalan XD Annos oli kuitenkin täsmälleen sama kuin tässä... Lounas klo 11.00 Valmisateria; kaksi punajuuri-härkispihviä, vuohenjuustoperunoita, uunijuureksia viipale täysjyväpaahtoleipää + margariinia lasillinen mantelimaitoa Välipala klo 14.00 viipale täysjyväpaahtoleipää + margariinia + juustoa n. 2 dl vaniljajogurttia omena lasillinen vettä Päivällinen klo 17.00 pähkinäistä tofu-parsakaalisalaattia viipale kauraleipää + margariinia + juustoa lasillinen mantelimaitoa Tästä tuli heittämällä yksi mun lemppariruuista <3 - r