Siirry pääsisältöön

Kontrollin tunne ja syömishäiriö

Otsikon kysymykseen en ole oikeastaan edes löytänyt itsekään täysin ratkaisua. Aihe on mietityttänyt minua paljon viime aikoina, joten haluan pohtia sitä tämän viikon postauksessa enimmäkseen syömishäiriön kannalta.

Kaikki me olemme varmasti kuulleet sanottavan, että syömishäiriöön sairastumisen taustalla on usein halu saada elämä kontrolliin. Ensireaktioni kyseiseen väitteeseen oli vähintäänkin epäileväinen. ''Miten niin, minähän vain haluan täydellisen vartalon? Miten se muka liittyy kontrolliin?'' Kun asiaa pohtii tarkemmin, huomaa, että kyse on usein nimenomaan kontrollista. Kun kaikki menee elämässä päin mäntyä - koulu, perheasiat ja murrosiän muutokset stressaavat tai ehkä jopa menettää läheisen tai vanhemmat eroavat - tuntuu, kuin omaan elämäänsä ei pystyisi vaikuttamaan. Ikäviä asioita vain tapahtuu, eikä niitä pysty mitenkään itse estämään. Tällöin joillakin ihmisillä syömishäiriö astuu mukaan kuvioihin. Vaikka kaikki muu tapahtuisi elämässäsi vastusteluistasi huolimatta, aina voi päättää vähintäänkin siitä, mitä ja kuinka paljon suuhunsa pistää ja kuinka paljon viettää aikaansa kuntosalilla tai lenkkipolulla. Jos tämä vielä johtaa siihen, että paino lähtee putoamaan, tulee olo, että jes, vähintään tämä asia on täysin minun hallittavissani.

Eilen kävimme syömässä päivällistä meksikolaisessa ravintolassa (tilasin vegetortilla-annoksen) ja kävimme heti sen jälkeen kahvilassa jälkkärillä :)

Monet syömishäiriöön sairastuvat ovat perusluonteeltaan ns. kontrollifriikkejä - lempinimi, jonka olen itsekin saanut mm. äidiltäni :D Tällaiset henkilöt pyrkivät pitämään kaiken hallinnassaan ja useimmiten onnistuvatkin siinä ainakin muiden ihmisten silmissä. Heillä on usein täydellisen elämänhallinnan ja -harmonian kulissit kunnossa. Kontrollifriikin voi tunnistaa esim. jatkuvasta kalenterin käytöstä, metrien mittaisista to do -listoista (myös vapaapäiville), hyvistä arvosanoista, siististä huoneesta ja itsenäisyydestä - hän uskoo suoriutuvansa kaikesta pahaiten yksin, kun saa olla puikoissa määräämässä. Kaikki on viimeisen päälle mietittyä, suunniteltua ja toteutettua. Usein kontrollifriikki on myös perfektionisti.

Miten kontrollointi sitten ilmenee syömishäiriössä? Sairastunut pyrkii välttämään epäonnistumista (= lihomista) kaikin keinoin. Hän määrittelee säännöt, mitä, kuinka paljon ja milloin saa syödä, miten ja kuinka paljon hänen tulee harrastaa liikuntaa ja miten paljon sallii itselleen lepoa. Hän saa tyydytystä suunnitelmissaan pysyessään ja saattaa tuntea ylemmyyttä muihin ihmisiin verrattuna, kun he sairastuneen mielestä jatkuvasti repsahtavat ''itsekontrollin puutteesta'' johtuen. Silti hän voi kokea jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, koska aina voisi suoriutua paremmin, olla parempi sairastunut. Syömishäiriön sääntöjen noudattaminen ja mahdollinen painon putoaminen tuovat ainakin tilapäisen tunteen siitä, että pystyy kontrolloimaan itseään ja elämäänsä.

Viime vuoden relapsini aikana kyseinen jälkiruoka kahvilassa ravintola-annoksen jälkeen sai minut todella ahdistumaan - minusta tuntui, kuin olisin menettänyt kontrollin...

Syömishäiriöön sairastuneella on silti usein jatkuva pelko kontrollin menettämisestä ja repsahtamisesta. Se ei ole ihme, hänhän tuntuu jatkuvasti unelmoivan mahdollisimman energiapitoisista ja ''epäterveellisistä'' ruuista ja lenkille lähteminen tuntuu päivä päivältä vastenmielisemmältä. Kroppa tuntuu huutavan ruokaa ja lepoa. Ja mistäköhän tämä johtuu? No ehkä siitä, että on kirjaimellisesti nälkiintymistilassa ja kroppa yrittää kaikin keinoin viestiä, että tällainen peli ei enää vetele. Mikäli kehon viestejä ignoorataan tarpeeksi pitkään, seurauksena voi olla jonkinlainen romahdus: joko ihminen sortuu ahmimaan (ja pahimmillaan sen jälkeen oksentamaan) tai kroppa antaa fyysisesti periksi. Keho ei jaksa toimia nälkiintyneenä ja alipalautuneena kovin pitkään, vaan jossain vaiheessa seinä tulee vastaan.

Tässä vaiheessa voi esittää kysymyksen, että onko tällaisessa tilanteessa oleva ihminen oikeasti kontrollissa? Minusta ei. Miettikääpä: jos henkilö noudattaa päivästä, viikosta, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen sisällään meuhkaavia täysin epäloogisia ja hengenvaarallisia yllykkeitä, eikä pysty lopettamaan vaikka järki sanoo toisin, miten hänen voidaan sanoa olevan kontrollissa? Asia on täysin päinvastoin - syömishäiriö vie ihmistä kuin pässiä narussa. Tarkemmin ajateltuna kyseinen henkilö on päätynyt juuri siihen tilanteeseen, mitä eniten pelkää. Hän ei ole millään tasolla kontrollissa elämästään.

Jälkiruoan syöminen ei ole yhtä kuin kontrollin menettäminen!

Avain toipumiseen ja aitoon onnellisuuteen onkin siinä, että ymmärtää syömishäiriön hallitsevan itseä eikä toisin päin. Et ole mikään loistavan itsekontrollin omaava kone, vaan enemmänkin itseä vahingoittavien, pakkomielteisten yllykkeiden orja. Mitä jos päästäisikin irti? Ei miettisi ennen jokaista ravintolakäyntiä tai herkkuhetkeä, että saan syödä tästä annoksesta määrän X tai että näin paljon pitää liikkua, että voin syödä niin kuin normaali ihminen lihomatta. Voi olla, että jos kokeilee toimia omien mielihalujen mukaan, mitään pahaa ei tapahdukaan. Mitäpä jos itsekontrollin määritelmä olisikin se, että huolehtii itsestään ja kuuntelee omaa kroppaansa niin, että voi mahdollisimman hyvin. Eikä kuuntelisi sitä mielessä huutavaa sairautta, jonka ainoa tavoite on saada sinut hengiltä.

Itse en siis todellakaan ole mikään paras esimerkki asioihin rennon rempseästi suhtautuvasta ihmisestä, pikemminkin päin vastoin. Minulla on omat kipupisteeni, joissa syömishäiriö edelleen vetää pidemmän korren ja määrää kaapin paikan. Pääasia on, että taistelen päivä kerrallaan näitä pakkomielteitä vastaan ja huomaan joka kerta, että tästäkin selvittiin hengissä. Jos järjellä ajatellaan, niin joka päivä ''normaalit ihmiset'' syövät ja liikkuvat juuri niin kuin hyvältä tuntuu ja kehoaan kuunnellen ja pärjäävät vallan mainiosti. Miksi me emme voisi kuulua siihen samaan joukkoon? Ainoa asia mikä meitä estää, on se sairaus. Ja ainoa keino päästä vapaaksi on taistella syömishäiriön ääntä vastaan ja ottaa se kontrolli oikeasti omiin käsiin. Kannattaa muistaa, että itse ei voi etukäteen päättää, paljonko ruokaa kroppasi tarvitsee. Sitä ei voi itse kontrolloida. Yleensä voimakkaat mielihalut ovat merkki siitä, että kroppasi kaipaa äkkiä täydennystä energiavarastoihin. Siksi niihin kannattaa vastata, koska tällöin kontrolli pysyy oikeasti omissa käsissäsi - syöt himoihisi pari keksiä oikeasti nauttien koko keksipaketillisen ahmimisen sijaan. Tunnet olosi tyytyväiseksi, kun kroppasikin on tyytyväinen.

Kannattaa syödä sitä, mitä tekee mieli - siten et kehitä esim. ahmimisen riskiä kohottavia pakkomielteitä tiettyjä ruokia kohtaan

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
En tiedä, kuinka sekavaa luettavaa tästä tuli. Minulla on vain jo jonkin aikaa ollut tarve vähän jäsennellä tähän aiheeseen liittyviä ajatuksiani täällä blogin puolella. Kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne aiheesta. Kiinnostaisiko teitä muuten postaus liittyen nälän ja kylläisyyden tunteeseen sekä annoskokoihin? Annathan palautetta tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

  1. Hei, tosi hyvä postaus:) Olen itsekin viime aikoina pohtinut näitä asioita, etenkin sitä, että mitä hyödyn, jos annan syömishäiriölle periksi, kun tietää, että siitä seuraa vain pahaa oloa ja vielä pitempi matka terveeksi. Tuo postausehdotus kuulostaa hyvältä, yritän itse tällä hetkellä opetella kuuntelemaan kehoani, sillä minulla on taipumus päättää etukäteen paljonko syön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Ihana kuulla, että pidit postauksesta! Itsellänikin on sellainen tapa, että ajattelen ''koska söin nyt tätä ruokaa määrän X, voin syödä seuraavalla aterialla määrän Y'' ja se on niin turhauttavaa ja väsyttävää... Ja täysin turhaa ja järjetöntä! Toteutan ehdottomasti kyseisestä aiheesta postauksen mahdollisimman pian. Tsemppiä sinulle alkusyksyyn!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm