Siirry pääsisältöön

Ylikuormitustila ja unettomuus - sain unilääkkeet?

Ajattelin kirjoittaa tähän väliin lyhyen tilannepäivityksen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olen kärsinyt reilun kuukauden säännöllisesti unettomuudesta, joka on vain pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Itselläni unettomuus on ilmennyt lähinnä yöheräilynä sekä liian aikaisena aamuheräämisenä. Voin kertoa, että ei ole yhtään hauskaa, kun monen huonounisen yön jälkeen herää yöllä puoli kolmelta eikä saa enää unta...

Uskon unettomuuteni johtuvan kuormittavasta elämäntilanteestani. Outoa tässä on se, että itse en ole edes kokenut olevani kovinkaan stressaantunut, päin vastoin: olen ollut pääasiassa innoissani tulevaisuudessa siintävistä haasteista ja muutoksista. Toki tiedostan sen, että minulla on jo pitkään mennyt niin sanotusti lujaa, eikä aikaa palautumiselle ole ollut tarpeeksi. Päiviini ei ole mahtunut moneen kuukauteen juurikaan pelkkää löhöilyä, vaan kaikki vapaa-ajanviettotapanikin ovat olleet kuormittavia joko aivoille tai keholle. Olen aina ajatellut tämän sopivan minulle hyvin, olenhan aina vihannut joutenoloa ja rakastanut toimintaa. Pystyn itse asiassa parhaiten toimimaan ja olen onnellinen pienessä paineessa ja kiireessä, sillä se laittaa asioita tapahtumaan. Kesälomakin meni ympäri Suomea reissaten, töitä paiskien, opiskellen sekä urheillen.


Kuitenkin myös minun kaltaiseni duracell-pupu kaipaa joskus lepoa. Elokuun alussa huomasin, että en pysty juuri lainkaan rentoutumaan. Aina, kun yritin vain maata paikallani vaikkapa lehteä lukien, oloni oli kovin levoton. Sydän jyskytti ja mielessä vaelteli ajatuksia, kuinka tämänkin ajan voisi käyttää paremmin hyödyksi. Minusta tuntui kuin olisin koko ajan halunnut tehdä jotakin aktiivista, kuten opiskella. Ajattelin sen olevan vain merkki siitä, että olen energinen sekä motivoitunut tulevaan kouluvuoteen. En osannut kuunnella varoitusmerkkejä ja hidastaa tahtia. Pian levottomuus siirtyi myös yöuneen. En enää saanut nukuttua levollisesti tai tarpeeksi pitkään. Ajattelin senkin olevan vain väliaikaista.

Kävi selväksi, että väliaikaisuus oli kaukana omista uniongelmistani. Olen aina tarvinnut melko paljon unta, jotta pystyn toimimaan normaalisti. En mitenkään enää pystynyt selviytymään hektisestä arjestani valtavassa univajeessa, joten päätin hakea apua. Menin terveydenhoitajalle, jossa puhuimme stressistä, unettomuudesta ja uupumuksesta. Olin väsymykseni vuoksi hieman itkuinen. Terveydenhoitaja pelkäsi, että saan burnoutin, jos jatkan samaan tahtiin, jote hän määräsi minulle loppuviikon sairauslomaa. Tajusin, että se mitä luulin vain sisälläni kuplivaksi energiaksi, olivatkin merkkejä kehoni yliaktiivisesta tilasta. Samaa mieltä oli myös terveydenhoitaja ja sekä hän että äitini kannustivat minua pitämään jatkossa enemmän lepotaukoja joka päivä.

Opiskelulle myös esimerkiksi koiran kanssa lenkkeileminen tai salitreeni ovat toki hyvää vastapainoa, mutta tarvitaan myös oikeasti palauttavaa, ''tyhjää aikaa''. Tällöin ei tehdä yhtään mitään ja annetaan sekä kehon että mielen levätä. Itselleni tämä on tarkoittanut mm. erilaisia rentoutumis- ja minfullness-harjoituksia, joogaa sekä esimerkiksi Netflixin katsomista. Olen vihdoin kantapään kautta oppinut, että vaikka olo olisi kuin supernaisella, kukaan ei voi paahtaa menemään 24/7 sata lasissa. Se vaatii veronsa ja jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Itse tajusin onneksi hidastaa ennen totaalista uupumusta.


Rentoutumisharjoitukset ja hyvä unihygienia eivät kuitenkaan enää riittäneet parantamaan unettomuuttani. Kyllä ne hieman yhdessä melatoniinin sekä valeriaanauutteen kanssa auttoivat, mutta eivät tarpeeksi. Varasin siis ajan lääkärille, jossa kävimme läpi unettomuuttani ja siihen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Lääkäri ei keksinyt rentoutumisen lisäämisen ohella mitään, mitä voisin enää muuttaa arjessani. Siksi hän kirjoitti minulle reseptin lääkkeeseen, jota voin kokeilla. Kyseinen lääke on nimeltään mirtatsapiini, ja se on alun perin masennuslääke. Pienempinä määrinä sitä voidaan käyttää myös unettomuuden hoidossa. Itselleni määrättiin sitä otettavaksi 1/4 - 1/2 tablettia (3,75 - 7,5 mg) noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Noin pienellä määrällä sivuvaikutuksienkaan ei pitäisi olla niin voimakkaita, mutta tämä on toki yksilöllistä. Lääkäri mainitsi yleisimmiksi sivuvaikutuksiksi ''aamupöhnäisyyden'' ja ruokahalun lisääntymisen.

Itse olen nyt ottanut lääkkeen kerran eilen illalla ja se kyllä pisti väsyttämään illalla! Olo oli ihan järkyttävän väsynyt ja ''usvainen'', joten menin sänkyyn jo hieman ennen kymmentä illalla ja nukahdin varmasti viiden minuutin sisällä. Heräsin muistaakseni kerran aamulla kuuden maissa, mutta nukahdin melkein heti uudestaan ja heräsin sitten seitsemältä, niin kuin pitikin. Nukuin siis mukavat yhdeksän tuntia ensimmäistä kertaa moneen viikkoon! Nyt aamulla on vieläkin vähän ''pöhnä päällä'', mutta pystyn kuitenkin toimimaan ihan normaalisti. Jos kyseinen lääke sopii minulle, aion käyttää sitä yo-kirjoituksiin asti ja sitten kokeilla nukkumista ilman sitä. Monet suhtautuvat negatiivisesti unilääkkeisiin, mutta mielestäni ne on ihan ok etenkin lyhytaikaisessa käytössä, jos muusta ei tunnu olevan apua. Kyseiseen lääkkeeseen ei pitäisi voida tulla varsinaisesti riippuvaiseksi.


Lääkkeen käytöstä huolimatta aion tietenkin jatkaa myös rentoutumisharjoitusten tekemistä, unipäiväkirjan pitämistä ja aloitin myös YTHS:n Levollinen uni -verkkokurssin. En nimittäin halua hoitaa vain oiretta (eli unettomuutta), vaan pyrkiä selvittämään ja ratkomaan syitä sen taustalla, jotta saisin katkaistua unettomuuden kierteen. En halua käyttää unilääkkeitä koko lopun elämääni. Täytyy kyllä tässä vaiheessa nostaa hattua Rovaniemen opiskelijaterveydenhuollolle, joka otti minut heti tosissaan ja järjesti näin paljon apua viikon sisällä terveydenhoitajalle hakeutumisesta! Tarvittaessa voin päästä myös esimerkiksi koulupsykologin juttusille mm. stressiin liittyen. Haluan silti painottaa, että minulla on kaikki hyvin, olen vain nukkunut viime aikoina huonosti. Olen silti luottavainen tulevaisuuden suhteen ja varma siitä, että pystyn vielä nukkumaan hyvin ilman lääkkeitä.

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne ja ajatuksianne aiheeseen liittyen. Annathan palautetta tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm