Siirry pääsisältöön

Eväsretki liikuntasaliin eli mun ekat yo-kirjoitukset

Minulla oli tosiaan eilen perjantaina 27.9 elämäni ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset. Ajattelin tässä postauksessa hieman kertoa siitä, miten valmistauduin kirjoituksiin, millaisia fiiliksiä lukuprosessin aikana heräsi, millaiset eväät otin mukaani koetukseen ja miten itse koetilanne meni.


Päätin siis keväällä hieman yllättäen kirjoittaa ruotsin syksyllä (keskipitkänä), kun jätin fysiikan ja kemian pois. Toukokuun aikana tein lukusuunnitelman ja itse luku-urakan aloitin 10. kesäkuuta. Periaate oli yksinkertainen: yhden kurssin kertaamiseen käytin kaksi viikkoa siten, että pidin aina viikossa yhden vapaapäivän. Aikataulu oli siinä mielessä tarpeeksi väljä, että ehdin tehdä lomalla paljon muutakin kuin vain opiskella. Yhteensä kuuden kurssin läpikäymiseen meni 12 viikkoa, jolloin luku-urakan ensimmäinen vaihe päättyi 1. syyskuuta.

Kuten sanoin, kesälomaa ajatellen lukusuunnitelmani oli todella hyvä. Kuitenkin koulujen alkaessa itsenäinen kertaaminen + kertauskurssi + muu koulu + työt + hektinen vapaa-ajanviettotapani alkoi olla jo liikaa, etenkin kiireisen loman jälkeen. Aloin uupua, mutta väsymyksestäni huolimatta en pystynyt nukkumaan. Aloin kärsiä unettomuudesta, koska sekä kroppani että mieleni kävivät niin ylikierroksilla. Unettomuuden myötä myös mielialani alkoi laskea, vaikka tarkemmin ajateltuna olin jo kesäloman lopulla ollut hieman tavallista kireämpi ja alakuloisempi. Silti, itsepäinen ja tunnollinen kun olen, en antanut periksi, vaan jatkoin suunnitelmani mukaan kertaamista. Päätin, että periksi ei tässä vaiheessa anneta. Aloin kertaamaan kaikki kurssit vielä toiseenkin kertaan läpi, toki huomattavasti nopeammin ja pintapuolisemmin kolmen viikon aikana. Menetelmä oli sikäli toimiva, että preliminäärikoe tuli takaisin laudaturina vain kahden tunnin työskentelyn tuloksena. Jokainen voi itse päätellä, oliko oman hyvinvoinnin uhraaminen siltikään järkevää.


Viimeisenä päivänä ennen koetta en enää vaan kuin hieman kertaillut tärkeimpiä kielioppiasioita. Minua ei juuri edes jännittänyt, koska tiedostin hyvin että kaikki mahdollinen työ on nyt tehty. Olin tehnyt parhaani, enkä enää voisi juurikaan mitään uutta oppia. Tärkeintä oli keskittyä siihen, että kaikki tärkeä tulee varmasti pakattua valmiiksi ja että saan hieman rentouduttua. Evääksi pakkasin eväsleivän (välissä avocadoa ja paistettu kananmuna), miniluumutomaatteja, kaksi pientä jogurttijuomaa, viinirypäleitä sekä Kind-välipalapatukan maussa kookos & manteli. Banaanin söin koululla ennen koetta. Juomiksi valikoituivat puolen litran kivennäisvesi ja pullollinen hanavettä. Vaatteiksi valitsin mahdollisimman mukavan ja lämpimän asun; Adidaksen collegehousut, neulepuseron ja pörrösukat.


Kirjoituksia edeltävän yön nukuin hieman levottomasti, mutta kohtuullisen hyvin. Koululle suuntasin kello kahdeksaksi tuorepuuron ja kahvikupillisen voimin. Kokeeseen ilmoittautuminen ja itse koetilanne sujuivat ongelmitta. Evääni riittivät varsin hyvin, sillä minulla meni kokeen tekemiseen vain reilu kolme tuntia ja söinkin loput eväistä vasta myöhemmin kotona. Kokeesta jäi hyvä fiilis, vaikka se olikin hieman vaikeampi kuin tiistain preliminäärikoe. Nyt jään odottamaan opettajani ja tietenkin lopulta YTL:n arviointia suorituksestani. Haluaisin kyllä vähintään sen E:n saada, mutta se jää nähtäväksi... Nyt tuntuu hieman epätodelliselta, että kolmen kuukauden puurtamisen jälkeen ei tarvitse hetkeen miettiä seuraavia kirjoituksia. Minulla kylläkin alkaa lokakuussa avoimen yliopiston opintoja, joten täyttä lepoa ei ole edelleenkään luvassa :D

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Saatan hyvinkin tehdä myöhemmin hieman yksityiskohtaisemman postauksen siitä, miten valmistauduin kirjoituksiin. Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne ja mietteitänne aiheesta. Ensi viikonlopun vietän erään kaverini kanssa Helsingissä ja sieltä on luvassa todennäköisesti jonkinlaista ruokapäiväkirjaa. Luvassa on myös Ariana Granden keikka Hartwall Areenalla! Annathan palautetta tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

  1. Kiva postaus! Jotenkin on alkanu itteekin hirveesti kiinnostamaan nää kirjotusasiat kun itellä ois ens syksynä ensimmäiset kirjotukset edessä. Kirjotan sillon kaks ainetta joista toinen on myös ruotsi. Saanko kysyä millasia kurssinumeroita oot saanu ruotsista ja onko ruotsi ollu sulle miten helppoa? Oliko yo-kokeessa paljon esimerkiks semmosta sanastoo mihin et ollu kursseilla törmänny? Ja en tiiä ootko jossain aiemmassa postauksessa jo maininnut mutta mitä muita aineita aiot kirjottaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ihana kuulla, että pidit postauksesta<3

      Oon saanut ruotsin kursseista järjestyksessä numerot 9, 9, 8, 9, 9, enkä panostanut siihen aineena mitenkään erityisen paljoa. Voin siis sanoa, että se on ollut minulle aina aika helppoa. Yo-kokeissa todellakin voi olla paljonkin esim. luetun ymmärtämisen tehtävissä sellaista sanastoa, joita ei kurssikirjoista löydy, mutta kyllä tekstin yleensä silti tarpeeksi hyvin ymmärtää asiayhteydestä. Aion tehdä kyllä myöhemmin postauksen siitä, miten luin kirjoituksiin, mikäli tulee hyvä arvosana :D

      Kirjoitan nyt keväällä psykologian ja lyhyen matikan ja sitten vielä viimeisenä syksynä (käyn lukion 3,5 vuoteen) äidinkielen, pitkän englannin ja psykologian.

      Poista
    2. *viimeisenä syksynä biologian, ei psykologiaa uudestaan :D

      Poista
    3. Huomasin sun vastauksen vasta nyt mutta aika hauska, kirjotan itekin psykan ja pitkän enkun :D No mutta tsemppiä niihinkin kirjotuksiin sitten!

      Poista
    4. Kiitos paljon ja tsemppiä myös sulle lukioon <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm