Salla's journey

Tänään halusin puhua asiasta, joka vaikuttaa ainakin minun elämääni ja hyvinvointiini enemmän kuin toivoisin, nimittäin huonosta itsetunnosta. Olen pohtinut tätä asiaa paljon viime aikoina ja halusin kirjoittaa asiasta myös tänne blogin puolelle, sillä olen varma, että ongelma on todellinen myös monille teistä. Itse olen kärsinyt itsetunto-ongelmista niin pitkään kuin muistan. Tai ehkä en ihan pienenä lapsena, mutta ala-asteelta asti ainakin jossain määrin. Yläasteella itsetuntoni mureni aivan pohjalukemiin ja tilanne on melko lailla sama yhä tänäkin päivänä. Minua ei ole ikinä kiusattu, vaan oikeastaan minulla on aina ollut kavereita, välittävä ja tukeva perhe, harrastuksia joissa menestyn, rahaa vähintäänkin tarpeeksi ja olen myös pärjännyt koulussa erinomaisesti. Eihän kuulostakaan miltään tyypilliseltä taustatarinalta nuorelle, jonka elämä on huonon itsetunnon vuoksi solmussa? Vaikka varmasti myös lähipiiristä on tullut minulle suorituspaineita, uskon, että syy huonolle itsetunno

Melko syvällinen otsikko, mutta liittyy vahvasti postauksen aiheeseen :D En ole ihan hetkeen tehnyt postausta omista tulevaisuudensuunnitelmistani, jotka ovat varmasti jokseenkin muuttuneet blogini alkuajoista. Palatakseni vielä otsikkoon, asia on juuri näin; olen aina rakastanut suunnittelua, ja pahimpina aikoina katseen kääntäminen tulevaisuuteen on ollut lähestulkoon ainoa asia, mikä on antanut minulle toivoa... Suosittelen samaa kaikille muillekin, sillä menneisyyteemme emme voi vaikuttaa, mutta voimme aina yrittää rakentaa itsellemme paremman tulevaisuuden. Kaikkein tärkein asia lähitulevaisuudessa on, yllätys yllätys, kevään yo-kirjoitukset. Kirjoitan keväällä siis psykologian ja lyhyen matikan. Psykaa ajattelin alkaa pänttäämään joululomalla ja matikkaa vasta kertaus- ja laskuharjoituskursseilla. Tietenkin lukulomalla tulee varmasti opiskeltua paljon, vaikka minulla on silloinkin kaksi kurssia suoritettavana myös ihan lukiolla. Opiskelen myös koko tämän lukuvuoden ajan ka

Muutama viikko sitten sain lähetteen kotikaupunkini Mielitiimiin (eli matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin), jonne menin kertomaan taustastani sekä tämänhetkisestä tilanteestani ja pyytämään arviota jatkohoidon tarpeesta. Otimme puheeksi myös psykoterapian mahdollisuuden ja hoitajan mukaan minulla voisi olla edellytykset päästä Kelan kuntoutuspsykoterapiaan; löytyyhän minulta jo kaksi diagnoosia, joita on yritetty hoitaa monessa paikassa, ongelmani ovat olleet toistuvia sekä pitkäaikaisia ja haitanneet toimintakykyäni sekä ihmissuhteitani. Siispä minulle laitettiin lähete erikoissairaanhoitoon psykiatrille kuntoutuspsykoterapiaan vaadittavan B-lausunnon saamista varten. Hoitaja suositteli jo ottamaan yhteyttä psykoterapeutteihin ja kyselemään, onko heillä tilaa uusille asiakkaille. Hän sanoi myös, että voin jo mielellään käydä haastattelukäynnillä muutaman terapeutin luona. Laitoinkin sähköpostia noin kahdelletoista eri terapeutille. Moni heistä edusti ratkaisukeskeistä suunt

Vietin viikonlopun kaverini kanssa Helsingissä, joten päätin sitten toteuttaa ''mitä syön viikonloppuna'' -postauksen höystettynä kuulumisilla sun muilla :) Olimme ostaneet jo viime joulukuussa liput Ariana Granden keikalle Harwall Arenalle, minkä takia Helsinkiin tulimmekin. Lauantai 5.10.2019 Aamupala klo 10.00 täytetty sämpylä (levite, juusto, kasvikset) pieni tuorepuuro pähkinöillä ja punaherukoilla ''pieni'' valkosuklaa-appelsiini mocha lasillinen vettä Ihana aamupala <3 Myöhäinen lounas klo 14.30 valtava burrito (jossa nyhtökauraa, riisiä, papuja, salaattia, sipulia, juustoa ja kastiketta) lasillinen vettä Hirveä kuva eikä makukaan valitettavasti kummoinen... Mutta nälkä lähti kyllä ja piti jopa avata farkkujen vetoketju hotellihuoneessa :D Välipala klo 16.30 Arnoldsin Kinuski Cake (= pieni donitsi) lasillinen vettä   Niin hyvää! Illallinen/iltapala klo 23.45 Arnoldsin täysjyväbagel (täytteenä si