Siirry pääsisältöön

Unelmat pitää kiinni elämässä

Melko syvällinen otsikko, mutta liittyy vahvasti postauksen aiheeseen :D En ole ihan hetkeen tehnyt postausta omista tulevaisuudensuunnitelmistani, jotka ovat varmasti jokseenkin muuttuneet blogini alkuajoista. Palatakseni vielä otsikkoon, asia on juuri näin; olen aina rakastanut suunnittelua, ja pahimpina aikoina katseen kääntäminen tulevaisuuteen on ollut lähestulkoon ainoa asia, mikä on antanut minulle toivoa... Suosittelen samaa kaikille muillekin, sillä menneisyyteemme emme voi vaikuttaa, mutta voimme aina yrittää rakentaa itsellemme paremman tulevaisuuden.


Kaikkein tärkein asia lähitulevaisuudessa on, yllätys yllätys, kevään yo-kirjoitukset. Kirjoitan keväällä siis psykologian ja lyhyen matikan. Psykaa ajattelin alkaa pänttäämään joululomalla ja matikkaa vasta kertaus- ja laskuharjoituskursseilla. Tietenkin lukulomalla tulee varmasti opiskeltua paljon, vaikka minulla on silloinkin kaksi kurssia suoritettavana myös ihan lukiolla. Opiskelen myös koko tämän lukuvuoden ajan kasvatuspsykologiaa avoimessa yliopistossa, mikä onneksi tuo varmasti hyötyä psykologian kirjoituksissa. Yritän saada psykasta kirjoituksissa E:n tai L:n ja matikasta vähintään M olisi hyvä saada.

Paras ystäväni valmistuu lukiosta keväällä ja olemmekin päättäneet palkita itsemme abivuoden uurastuksen jälkeen ulkomaanmatkalla. Todennäköisesti lähdemme reilaamaan junalla Eurooppaan, niin kuin tein kummitätini kanssa jo kesällä 2018. Olemme suunnitelleet viipyvämme reissussa noin pari viikkoa ja näillä näkymin haluaisimme käydä ainakin Pariisissa ja myös vähintään yhdessä rantakohteessa. Olen saanut jo ihan hyvin kerättyä matkarahaa säästötililleni, mutta vielä on toki työtä tehtävänä :D

Toki kesällä on luvassa myös syksyn yo-kirjoituksiin valmistautumista; kirjoitan syksyllä 2020 äidinkielen, pitkän englannin ja biologian. Kirjoitusten jälkeen olenkin käytännössä lomalla joulukuun lakkiaisiin saakka. Aion tauon aikana todennäköisesti käydä töissä ja kerätä rahaa omilleen muuttamista varten. Kevään 2021 yhteishaussa haen opiskelemaan ensisijaisesti psykologiaa Jyväskylän, Tampereen, Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoihin. Kaikkein mieluiten haluaisin Tampereelle, koska minulla asuu siellä sukulaisia, joten laitan sen haussa ensimmäiselle sijalle. Toki lähden ihan mihin vain, mistä vain paikka aukenee, jos aukenee! Olen valmis yrittämään psykalle vaikka monta kertaa, mutta varasuunnitelmana on esim. terveydenhoitajan opinnot.


Kotoa muutan todennäköisesti pois vuonna 2021, pääsinpä opiskelemaan tai en. Olen silloin jo 19-vuotias, joten onhan se jo aikakin :D En luultavasti tule hakemaan missään tapauksessa opiskelupaikkaa Lapista, sillä haluan asua vaihteeksi muuallakin. Varmaan paras vaihtoehto olisi yrittää saada joku edullinen opiskelija-asunto uudesta kotikaupungista, sen näkee sitten. Joka tapauksessa olen varma siitä, että haluan vaihtoon ulkomaille jossain vaiheessa. Toki, kuka tietää, saatanpa hakea jo yhteishaussa opiskelemaan ulkomaille! Kuten huomaatte, minulla on kova hinku maailmalle... Koirani Sulo jää todennäköisesti asumaan porukoilleni, koska niin vanhaa koiraa ei ehkä kannata enää raahata uuteen kaupunkiin asumaan opiskelijaelämäni pyörteisiin. Uuden koiran hankin vasta sitten, kun talous- ja elämäntilanne antavat siihen mahdollisuuden.

Jos joskus valmistun psykologiksi, haluaisin tehdä töitä nimenomaan kliinisen psykologian parissa. Tämä tarkoittaa siis käytännön hoitotyötä esim. mielenterveystoimistossa, terveyskeskuksessa, psykiatrisessa sairaalassa, koulussa tai työterveyshuollossa. Joskus haluaisin kouluttautua lisäksi vielä psykoterapeutiksi. Psykologi, psykoterapeutti ja psykiatri menevät monilla sekaisin. Psykiatri on siis mielenterveysongelmien hoitoon erikoistunut lääkäri (oikeus tehdä diagnooseja, määrätä lääkkeitä, jne.), psykologi ja psykoterapeutti pääasiassa keskusteluhoitoa tarjoavia ammattilaisia. Psykoterapeuttikin käyttää työssään psykologisia menetelmiä ja voi olla pohjakoulutukseltaan esim. psykologi, psykiatri, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. He tekevät usein töitä pitkäänkin samojen asiakkaiden kanssa ja suuntautuvat tiettyyn terapiasuuntaukseen. Itse olisin kiinnostunut erikoistumaan todennäköisesti joko ratkaisukeskeiseen tai kognitiiviseen psykoterapiaan.


Minulla on muitakin unelmia tulevaisuuden varalle. Haluaisin löytää jonkun ihanan miehen ja mennä naimisiin joku päivä :D Itselleni äitiys ei ole ikinä ollut unelma, mutta eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä! Haluaisin asua jonkin aikaa ulkomailla jossakin lämpimässä ja aurinkoisessa maassa ja hankkia pari koiraa. Yksi pitkäaikaisimmista unelmistani on ollut kirjan kirjoittaminen, mutta ainakaan vielä en ole saanut tarpeeksi hyviä ideoita... Ennen kaikkea haluaisin saavuttaa tasaisemman tilanteen omassa voinnissani ja olla tyytyväinen elämääni; viettää aikaa läheisten kanssa, elää arvojeni mukaisesti, syödä hyvää (kasvis)ruokaa, ulkoilla ja liikkua luonnossa. Elää ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen.

Onnittelut, jos jaksoit lukea löpinöitäni loppuun saakka :D Olen viettänyt oikein mukavaa ja rentouttavaa syyslomaa kaverini kanssa mummolassani maaseudulla enkä ole opiskellut laisinkaan. Sen sijaan olen ulkoillut paljon koirien kanssa, leiponut pullaa, syönyt hyvin, saunonut ja auttanut isovanhempiani. Maanantaina jaksan siis varmasti lähteä taas kouluun ja töihin uudella tsempillä :) Annathan palautetta tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

  1. Ihana postaus! En tiiä ootko maininnut jo jossain mutta millon keksit lähteä lukemaan psykologiaa? Onko se ollu jo pitkään sun unelma vai ootko tehny päätöksen tässä hiljattain? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ihana kuulla, että tykkäsit postauksesta <3

      Idea psykologin ammatista yhtenä vaihtoehtona heräsi 9. luokan aikana juurikin omien mielenterveysongelmien heräämisen vuoksi. Jo silloin minussa heräsi vahva halu auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Lukion aikana psykologia ja eläinlääkis olivat tavallaan vuorotellen se ''ykköstavoite'', kunnes nyt keväällä päätin lopullisesti, että psykalle lähden ensisijaisesti tavoittelemaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Kokemukseni osastohoidosta

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän omia kokemuksiani ja mielipiteitäni anoreksian osastohoidosta. Ensin vähän taustoja: Jouduin lasten sisätautien osastolle 24.4.2017. Olin siellä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tämän jälkeen olin vielä muutaman päivän nuorten psykiatrisella osastolla ja kotiuduin lopullisesti 12.5.2017. Aloitetaan siitä, että miksi jouduin osastolle. Painoni oli laskenut nopeaa tahtia, ja painokäyrässä se oli lähtenyt pystysuoraan alaspäin. Olin laihtunut kuukauden sisällä noin viisi kiloa. Tämän lisäksi minulla oli rytmihäiriöitä ja huimausta, sekä pulssini ja verenpaineeni olivat aika alhaiset. BMI:ni oli osastolle joutuessani jotain 15.9 ja 16.1 väliltä. Eli kyllä, osastolle voi joutua vaikkei olisi välittömässä hengenvaarassa! Lasten sisätautien osastolla oli säännölliset ruoka-ajat: aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, päivällinen neljän ja viiden välillä sekä iltapala kahdeksalta. Noudatin osastolla ravitsemusterapeutin laatim

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm