Siirry pääsisältöön

On aika jättää hyvästit

Mitenköhän tämän aloittaisi... Tämä päätös ei missään nimessä ollut helppo, mutta se oli tehtävä; tämän blogin on aika jäädä historiaan. Tässä postauksessa kerron vähän niistä syistä, joiden pohjalta tämän päätöksen tein, jatkosuunnitelmistani ja viime aikojen kuulumisistani. Tämä tulee siis olemaan Salla's Journey -blogin viimeinen postaus.

Aloin kirjoittamaan tätä blogia heinäkuussa 2017, eli aika lailla 2,5 vuotta sitten. Olin tuolloin vasta päässyt osastolta ja löytänyt motivaation kipinän parantua anoreksiasta. Blogin ensimmäinen vuosi keskittyikin lähes täysin omaan kipuilemiseeni syömishäiriön kanssa. Vähitellen blogin aihepiiri laajeni myös muihin aiheisiin, kuten mielenterveyteen yleensä, mutta myös matkusteluun, opiskeluun ja muihin elämäni osa-alueisiin. Anoreksiasta parantuminen pysyi kuitenkin edelleen keskiössä.

Olen yrittänyt useaan otteeseen ottaa pientä välimatkaa syömishäiriöön liittyvien postausten kirjoittamiseen, mutta melko heikoin tuloksin. Tälle blogille on nimittäin jo muodostunut tietynlainen imago, joka keskittyy vahvasti syömishäiriön ympärille. Eipä siinä, kyllähän minulle on ollut tärkeää kirjoittaa aiheesta sekä antaa ja vastaanottaa vertaistukea. Blogin alkuaikoina täällä sekä Instagramissa saamani vertaistuki oli kultaakin kalliimpaa, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Kuitenkin nyt, kun syömishäiriö alkaa oikeasti olla taka-alalla omassa elämässäni, en enää koe olevani samanlainen ihminen kuin silloin 2,5 vuotta sitten. En enää voi seistä kaikkien vanhojen postausten ja sanomieni asioiden takana. Lisäksi minusta tuntuu siltä, kuin pettäisin syömishäiriö-aiheisia postauksia odottavat lukijani vaihtamalla blogin aihepiiriä niin perustavalla tavalla.

Siisipä pohdittuani asiaa päädyin siihen, että en enää voi samaistua tähän blogiin ja vanhaan itseeni niin paljon, että jatkaminen tuntuisi luontevalta. Jo pitkään mielessäni on kytenyt ajatus siitä, että tämä blogi on tullut tiensä päähän ja se lienee näkynyt myös postausten tasossa. Aluksi mietin, että vain uudistaisin blogiani ja laittaisin erilliset arkistot ''uusille'' ja ''vanhoille'' postauksille, mutta ei sekään tuntunut oikealta edellämainituista syistä. Siispä päätin, että on aika aloittaa puhtaalta pöydältä; päätin perustaa uuden blogin. Kyseinen blogi kulkee ensimmäisen blogini nimellä Murusia onnesta, ja pääset halutessasi blogiin klikkaamalla tästä.

Mikä sitten tulee muuttumaan tästä eteenpäin? Uusi blogi tulee olemaan enemmänkin lifestyle-henkinen, joka painottuu vahvasti hyvinvointiin; treeniin, ruokaan, palautumiseen ja arjen jaksamiseen. Postaukset tulevat kuitenkin pääasiassa käsittelemään aihetta hieman eri näkökulmasta kuin tässä blogissa, ja toivonkin, että jos oma paranemisprosessisi on herkässä vaiheessa, skippaat kaikki postaukset, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Älkää huolehtiko, blogi ei tule olemaan vihersmoothieihin ja rasvanpolttojumppiin keskittyvä fitness-blogi, mutta en silti halua triggeröidä ketään. Uusi blogi tulee siis käsittelemään elämääni niin iloineen kuin suruineen; opiskelua, matkustelua, koiranomistamisen hienouksia ja kirouksia, itsenäistymistä, jne. Varmasti edelleen kirjoitan satunnaisesti myös syömishäiriö- ja masennus-aiheisia postauksia, koska ne ovat edelleen osa elämääni, mutta kyseiset aiheet tulevat olemaan aiempaa pienemmässä roolissa.

Tällä hetkellä olen tietynlaisessa taitekohdassa omassa elämässäni. Paljon on uutta edessä (yo-kirjoituksia, yhteishaku, kotoa pois muuttaminen, yms.) ja vanhaa jätettävänä taakse. Oman itsen etsimistä ja toivottavasti myös löytämistä sekä oman polun kulkemista. Haluan pikkuhiljaa päästää irti anoreksiasta ja masennuksesta, eikä se onnistu, jos joudun osittain itseäni pakottamalla palaamaan kyseisiin aiheisiin joka viikko blogipostausten muodossa. Toki edessä tulee varmasti olemaan takapakkeja, sillä ne kuuluvat asiaan. Tällä hetkellä oloni on kuitenkin toiveikas; osaan ottaa jo melko rennosti syömisten suhteen, treenata niin että nautin siitä, pitää paremmin itsestäni huolta ja ehkä paremmin nauttia elämästä. Vielä on työtä tehtävänä, mutta siihen saan onneksi apua myös psykoterapiasta, jonka aloitan tammikuussa. Elämä on kaikkien näiden muutosten keskellä jännittävää ja odotan tulevaisuutta pääasiassa innolla. Tiedän, että tulen kyllä pärjäämään.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää kaikkia teitä, ihania lukijoitani <3 Tämän blogin kirjoittaminen on ollut iso ja tärkeä osa elämääni pitkän aikaa, mikä on pääasiassa teidän ansiotanne. Olen niin kiitollinen kaikista ihanista kommenteista, mitä olen teiltä saanut. Toivon, että olette saaneet blogistani vinkkejä ja vertaistukea oman elämänne haasteisiin. Tämän blogin jätän tietysti kaikkien nähtäville ja itselleni muistoksi. Toivottavasti näen mahdollisimman monet teistä myös uuden blogini puolella :) Ihanaa alkutalvea ja joulun odotusta teille kaikille! Muistakaa syödä hyvin, levätä ja nauttia läheistenne seurasta.

Kiitos!

Kommentit

  1. Mun mielestä tää on hyvä juttu! Oon ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa, että tää blogi voi jollain tapaa pitää kiinni niissä viimesissä syömishäiriön rippeissä (samoin kuin esim instassa tai muualla niissä recovery-yhteisöissä pyöriminen). On hyvä tulla omassa parantumisessaan siihen pisteeseen, että alkaa etsiä itseään ja huomata, että maailma ei pyörikään syömishäiriöjuttujen ympärillä. Huomasin itekin jossain vaiheessa että ennen ne ihan maanisesti kiinnostaneet muiden "mitä syön päivässä" -jutut ja syömishäiriöön liittyvät ei enään kiinnostanutkaan vaan muu sisältö alko kiinnostamaan enemmän :-) Tavallaan sitä jossain vaiheessa kyllästyy noihin juttuihin ja ei halua enää roikkua niissä. Hyvää jatkoa sulle ja tsemppiä kaikkeen uuteen sekä nähään uuden blogin puolella! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi <3

      Et tiedäkään, kuinka hyvin kommenttisi kuvaa omia fiiliksiä tällä hetkellä. On ollut välillä todella ahdistavaa "väkisin" miettiä näitä juttuja kun ei oikeastaan juuri enää paini itse näiden asioiden kanssa ja haluaisi vain siirtyä eteenpäin. Vaikka toki syömishäiriön kanssa edelleen vaikeita hetkiä, ne alkavat olla hyvin takia-alalla. Ei voi olla 100% parantunut, jos joutuu miettimään "epänormaalilla" tavalla ruokaa, yms. joka päivä.

      Ja olisi todella ihanaa nähdä sinua uuden blogini puolella myös :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm

Mun anoreksia äidin näkökulmasta

Epäilys Sallan anoreksiaan sairastumisesta heräsi joulun 2016 jälkeen. Salla muuttui sulkeutuneemmaksi, liikunnan harrastaminen lisääntyi, ruokavalio kapeni, mutta samalla kiinnostus ruokaan ja ruuanlaittoon lisääntyivät. Miksi sitten ajattelin näiden asioiden liittyvän anoreksiaan? Se johtui siitä, että olen itsekin sairastanut anoreksian lukioiässä. Kysyin Sallalta asiasta jo kun epäilykseni heräsi, mutta Salla ei myöntänyt mitään ongelmaa olevan. Talviloman jälkeen sain kuitenkin puhelun koulun terkkarilta, joka kertoi Sallan hakeneen apua. Tunsin toisaalta helpotusta ja toisaalta surua lapseni kohtalosta. En olisi toivonut tätä missään nimessä hänen kohdalleen! Tunsin myös myötätuntoa, koska minulla omien kokemuksieni myötä oli sentään jonkinlainen aavistus siitä, mitä Salla kävi läpi. Missään vaiheessa en ole tuntenut vihaa tai suuttumusta. Parin kuukauden päästä olimme siinä pisteessä, että Salla joutui osastohoitoon. Toisaalta oli helpotus, että vastuu siirtyi hetkeksi ammat