Siirry pääsisältöön

Ruokapäiväkirja #16 + kuulumisia

Ruokapäiväkirjat kuuluvat blogini suosituimpiin postauksiin ja tykkään myös itse tehdä niitä, joten pyrin tekemään joko ruokapäiväkirja- tai mitä syön viikonloppuna -postauksen joka kuukausi. Tänään on vuorossa jälleen uutta ruokapäiväkirjaa, tällä kertaa ''halloween-versiona'' :D Muistathan olla vertaamatta omia syömisiäni minuun; olemme kaikki yksilöitä ja jokaisella on siten myös omanlaisensa tarpeet ravitsemuksen suhteen! Kyseisestä syystä olen myös pyrkinyt vähentämään tarkkojen ruokamäärien (esim. 2, 3 tai 4 dl puuroa) kertomista postauksissani ja pyrin sen sijaan käyttämään epämääräisempiä ilmaisuja...

Lauantai 2.11.2019

Aamupala klo 7.30
  • kaurapuuroa + punaherukoita + maapähkinävoita
  • viipale paahtoleipää + margariinia + juustoa + tomaattia
  • lasillinen mantelimaitoa

Lounas klo 11.00
  • kasvissosekeittoa
  • viipale ruisleipää + margariinia + juustoa + keitetty kananmuna
  • lasillinen piimää

Välipala klo 13.45 (kahvilassa)
  • raakakakkupala (maussa tyrni-lakritsi)
  • kurkumalatte

Päivällinen klo 17.00
  • itsetehty minipitsa
  • ''hot dog'' (täytteenä vegenakki, ketsuppia, juustokastiketta ja kurkkusalaattia)
  • dippikasviksia
  • jälkkäriksi pala kurpitsapiirakkaa + muutama karkki (ei kuvassa)
  • lasillinen vettä
Pidimme perheen kanssa halloween-teemaisen leffaillan :D

 Iltapala klo 20.45
  • mansikka-vadelmajogurttia
  • omena
  • kupillinen kamomillateetä

Liikunta
  • n. 1,5 h koiranulkoilutusta
  • kuljeskelua kaupungilla

Viime viikkoina minulla on mennyt aika vaihtelevasti; eniten on ollut ihan ok päiviä, mutta jonkin verran myös todella huonoja päiviä, ehkä pari hyvääkin... Kaamosajan kyllä huomaa omassa fiiliksessä joka vuosi ja se saa aina sekä masennuksen että syömishäiriön kiristämään otettaan. Onneksi osaan nykyään jo taistella sh-ajatuksia vastaan ja olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni huolta riittävästä syömisestä. Kävin myös juttelmassa fiiliksistäni psykiatrian poliklinikalla mm. itsetuntoon ja itsekriittisyyteen liittyen. Hieman itkeskelinkin huonommuuden tunteitani ja sairaanhoitajani totesikin sitten, että minun pitäisi ehdottomasti päästä psykoterapiaan työstämään näitä asioita. Onneksi se kuitenkin varmistui, että lähetteeni psykiatrille on mennyt läpi. Lähiviikkoina minun siis pitäisi päästä psykiatrille suunnittelemaan hoitoani tästä eteenpäin ja saan silloin myös B-lausunnon Kelan tukemaa psykoterapiaa varten.

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta <3
Kumman postauksen haluaisitte ensi viikolla: a) postauksen, jossa annan vinkkejä mielenterveyden ylläpitoon ja ''omahoitoon'' omien kokemusteni pohjalta, vai b) postauksen, jossa ''esittelen'' viikon kouluruoat? Annathan palautetta tai ehdotathan haluamaasi postausta kommenteissa!

Kommentit

  1. Viikon kouluruokien esittely olis mielenkiintoinen! Ja kiva kuulla, että psykoterapiaan pääsy etenee :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Kiva kuulla, että kyseinen postaus kiinnostaa! Saatanpa hyvinkin toteuttaa sen ensi viikolla :) Ihanaa alkavaa marraskuuta sinulle <3

      Poista
  2. Ruokasi näyttävät ihan hyviltä, tuota raakakakkua voisin itsekkin haluta maistaa:) Ateriat olivat koostettu ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että syksy on sinulle haastavaa aikaa. Jos mieliala on matalla, voi ruokahalukin olla heikko, jolloin syöminen voi olla inhottavaa jo sen vuoksi. Mutta yleensä itse ajattelen, että kyllä se ohi menee ja pyrin syömään silti aina edes jotain joka aterialla. Elämä (ja ruoka) alkavat maistua jälleen uudelleen, kun olo helpottaa. Voimia syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3
      Taitaa olla niin, että aika monella ruokahalu laskee, kun mielialakin laskee... Onneksi tilanne ei ole itselläni sentään niin paha, että ruokahalua ei olisi ollenkaan. Ja juurikin noin, että yrittää silti syödä joka aterialla, koska syömättömyys ei oloa ainakaan paranna :D Tsemppiä myös sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruoka ja paranemisprosessi

Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani  siitä, mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaisi syödä paranemisprosessin aikana, ja muitakin ruokailuun liittyviä juttuja. Painotan, että en ole minkään sortin asiantuntija, vaikka toki paljon sattuneesta syystä ravitsemusasioista tiedänkin. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joten yksi malli ei ruoka-asioissa mitenkään sovi kaikille... Kuinka paljon? Kun puhutaan syömishäiriöstä (lähinnä anoreksia, bulimia, ortoreksia + niiden epätyypilliset muodot) toipumisesta, olennaista on korjata aliravitsemustila syömällä riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että aliravitsemukseen ei aina liity alipainoisuutta... Riittävä määrä tietenkin vaihtelee iän, sukupuolen, pituuden, aktiivisuustason, jne. mukaan, mutta paranemisprosessin aikana ei ole mahdollista syödä liikaa! Joillekin sopii paremmin henkilökohtainen ateriasuunnitelma, toisille taas vapaampi malli, kuten MinnieMaud. Mitään tarkkaa ja täysin ehdotonta tavoitekalo

Mun pelko- ja turvaruoat

Tänään ajattelin kertoa, että mitkä ovat muodostuneet mun pelko- ja turvaruoiksi anoreksian aikana. TURVARUOAT 1. Puuro on mun turvaruoka varmaan aika monille tutuista syistä. Se on kevyttä ja terveellistä. Syön puuroa joka päivä aamupalaksi ja olen syönyt niin kauan kuin muistan. 2. Kasvisruoka on mulle turvallista syödä, koska se on terveellistä ja eettistä. Olin semivegetaristi ennen, joten kasvisruoka on senkin takia lähellä sydäntäni. Vaikka kasvisruoka onkin minulle turvaruoka, oma kasvissyöntini ei liittynyt millään tapaa syömishäiriööni. Ne olivat kaksi täysin erillistä ominaisuutta minussa, tai paremminkin; kasvissyönti oli ja on edelleen tärkeä osa minua, syömishäiriö toivottavasti ei... kuvan annos oli minulle kuitenkin haastava, koska se oli ravintola-annos (vohveli teriyaki-tofulla, kasviksilla, cashewpähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla) 3. Kouluruoka sen takia, että se on usein kevyttä, sillä se kypsennetään yleensä uunissa ilm

Mun anoreksia äidin näkökulmasta

Epäilys Sallan anoreksiaan sairastumisesta heräsi joulun 2016 jälkeen. Salla muuttui sulkeutuneemmaksi, liikunnan harrastaminen lisääntyi, ruokavalio kapeni, mutta samalla kiinnostus ruokaan ja ruuanlaittoon lisääntyivät. Miksi sitten ajattelin näiden asioiden liittyvän anoreksiaan? Se johtui siitä, että olen itsekin sairastanut anoreksian lukioiässä. Kysyin Sallalta asiasta jo kun epäilykseni heräsi, mutta Salla ei myöntänyt mitään ongelmaa olevan. Talviloman jälkeen sain kuitenkin puhelun koulun terkkarilta, joka kertoi Sallan hakeneen apua. Tunsin toisaalta helpotusta ja toisaalta surua lapseni kohtalosta. En olisi toivonut tätä missään nimessä hänen kohdalleen! Tunsin myös myötätuntoa, koska minulla omien kokemuksieni myötä oli sentään jonkinlainen aavistus siitä, mitä Salla kävi läpi. Missään vaiheessa en ole tuntenut vihaa tai suuttumusta. Parin kuukauden päästä olimme siinä pisteessä, että Salla joutui osastohoitoon. Toisaalta oli helpotus, että vastuu siirtyi hetkeksi ammat